Paha Koulu

Comments

  1. Kiusatun ope 2014-12-02 - 21:41 Reply

    Tuo viimeinen Osolemion pointti kiusatun kokemuksen mitätöiminen on hirveän tärkeä. Se on niin tuttua, monta kertaa olen sen kuullut kun kiusaamisesta on keskusteltu eri tahojen kanssa. Kiusatun vanhemmatkin ovat sitä tehneet. Ei ihme jos lapsi alkaa uskomaan että hän on jotenkin väärä. Yksi hyvistä ystävistäni tiedosti vasta nelikymppisenä että hän on ollut kiusattu, kun vanhemmat ovat mitätöineet hänen kokemuksensa ja kieltäneet häntä puolustamasta itseään. Aikuisenakin hän protestoimatta nieli ja nieli toisten ilkeät kommentit, kunnes tilanne kärjistyi niin että hän näki: tämä ei voi enää millään olla minun vikani. Mitätöimisellä voi olla kauaskantoiset seuraamukset. Itse yritän ajatella niin että kiusatun subjektiivinen kokemus on kiusatun totuus, ja sitä EI saa vähätellä. Saan itseni kiinni ennen kuin päästän suustani sammakoita, mutta virheitä on tullut tehtyä ennen kuin aloin aktiivisesti työstämään näitä asioita.

    (Silti, kyllä niitäkin oppilaita on jotka käyttävät väärin ”taas minua kiusataan” korttia. Mutta he eivät kerro kiusaamisesta vaivaantuneena, pelokkaana kuraattorille vaan mieltävät kokemansa ”epistä”-tilanteen kiusaamiseksi äänekkäästi heti paikalla, ja nekin tilanteet voi hoitaa tallomatta lapsen itsetuntoa.)

  2. Kiusattu 2014-12-06 - 21:37 Reply

    Eli siis mua on kiusattu 4vuotta. Aina jos joku puhuu ja kattoo mua niin mulle tulee sellane tunne et ne puhuu musta vaikkei puhuisikaan.. Kiusaaminen on jättänyt mulle kauheat arvet ja en puhu niistä kellekkään. Kiusaamista siis ei enään ole. Mulla on kiusaamisesta jäänyt arvet kuten aikaisemmin sanoin.. En uskalla tutustua kovin helposti uusiin ihmisiin.. Olen ujo. Koulussa on yksi kaveri jonka kanssa olen aina. Jos hän on pois niin yritän jäädä kotiin teeskentelemällä kipeää. Joskus se ei tehoa.. Jos olen yksin koulussa niin olen omissa oloissa ja en käy syömässä, olen puhelimella ja katon kun muut on kavereidensa kanssa. En haluais että mua kiusataan kun menen lukioon. Uusi tuntematon koulu. Kaikki ketä mie olen nähnyt niin ne on päässeet yli kiusaamisesta jättäneistä arvista ja he ovat vahvempia. Minä en, en ole vahva kuten he.. Tässä ois tää mun ns. tarina. Oisko kellään neuvoja?

    • admin3 2014-12-06 - 21:52 Reply

      Hei, Kiusattu. Siirsin kirjoituksesi tähän osioon. En nyt valitettavasti näin äkkiseltään osaa antaa mitään hyviä neuvoja.
      Sanoit, että kiusaamista ei enää ole. Se on hyvä, mutta nähtävästi liian myöhässä, ja kiusaaminen on jo ehtinyt tehdä tuhojaan. Kiusaaminen jättää aina jälkensä ihmisissä. Minä kirjoitan tätä juuri nyt psykiatriselta osastolta. Kiusaamisen jäljet eivät liity millään tavalla kenenkään vahvuuteen. Kukaan ei kestä loputtomiin.
      Kiusaaminen tekee uskomattoman rumaa jälkeä, eikä kaikille koulu ole kiva. En tunne sinua, mutta toivon todella, että asiasi muuttuisivat parempaan suuntaan. Edes vähän, koska kukaan ei ansaitse joutua kiusatuksi.

  3. admin2 2014-12-06 - 22:10 Reply

    Tärkeimmän neuvon sinulle voin poimia omasta tekstistäsi, eli ”Kiusaaminen on jättänyt mulle kauheat arvet ja en puhu asiasta kenellekään”.

    Sinulla ei ole mitään mahdollisuutta päästä eteenpäin ennen kuin alat purkaa kokemuksiasi ja sitä myöten hoitaa arpiasi. Puhumattomuus on tällä hetkellä se asia, joka syö sinua sisältä.

    Löydätkö aikuisen ihmisen, jolle voit laittaa viestin, että haluaisit jutella?

  4. yksi pahakoululaisista 2014-12-10 - 20:06 Reply

    Kiusattu, nyt on tärkeää, että löydät jonkun luotettavan aikuisen jolle puhua. Vaikka kiusaamista ei enää ole jälki henkisestä väkivallasta jää näkyville. Kuulostat hieman sisäänpäin kääntyneeltä, joka ei luota oikeen keneenkään. Niin kauan kun pidät kohtaamasi asiat itselläsi, kokemasi syö omaa minuuttasi, itsetuntoasi ja loppujen lopuksi saaattaa johtaa pitkäaikaiseen masennuskierteeseen. Aina omat vanhemmat ei tunnu siltä oikealta vaihtoehdolta, mutta luotettava aikuinen voi olla niin koulukuraattori, terveydenhoitaja kuin parhaan kaverisi äiti.

  5. Anna 2015-01-23 - 17:17 Reply

    Siirryin kuudennelta luokalta eri kouluun seitsemännelle luokalle, sillä kaikki ’kaverini’ siirtyivät sinne. Koulu oli iso, opettajat olivat kivoja, enkä malttanut odottaa että pääsisin opiskelemaan kunnolla. Olin äitini mukaan iloinen ja reipas vielä tuolloin.

    Kiusaaminen alkoi kuitenkin jo ensimmäisinä viikkoina. Ensin se oli vain letkautuksia, suurimmaksi osaksi suuresta koostani. En ollut lihava, olin pitkä ja rotevampi. Olin jätkämäinen. Mutta kun kuulin samat haukkumanimet joka päivä, joka ikinen sekuntti, masennuin. Äiti ihmetteli, kun aloin tiuskia hänelle. Valitin menkkakipuja. Sitten hän huomasi arvet kädessäni. Olin aloittanut viiltelyn. Tiedän että se oli typerää mutta tarvitsin jotain josta tietäisin että olin ylipäätään elossa, toistaiseksi. Otin itse Wilman kautta yhteyttä ja kerroin kiusaamisestani rehtorille. Kiusaajille kerrottiin että kiusaaminen oli väärin, ja asia levisi ympäri koulun. Kiusaaminen vain paheni. Minua alettiin töniä seiniä pitkin, sekä rappusia alas. Koulu oli suuri joten aloin ajatella sen katolta hyppäämistä. Kiusaajille ei ikinä kerrottu että olin kiusattu, kaikki luulivat että olin itse aloittanut kaiken. Äiti siirsi minut pois koulusta. Käyn nyt kahdeksannen luokan kevättä hyvien luokkakavereiden kanssa. Äitini kanssa aiomme nostaa rikossyytteen koulua ja kiusaajia vastaan.
    Kiusaajat, pitäkää yhtä.

    • admin2 2015-01-23 - 19:13 Reply

      Anna, kiitos viestistäsi. Jokainen kiusaamistapaus on liikaa. Tämä on meidän sukupolvemme suurimpia haasteita. Lasten ja nuorten psyyken järjestelmällinen murskaaminen koulussa on tuhovoimainen ilmiö. Ja ongelma yritetään ratkaista tumput suorina seisomalla.

  6. admin3 2015-01-23 - 17:22 Reply

    Hei, Anna. Siirsin viestisi tähän osioon. Olit laittanut nimikenttään koko nimesi, mutta en ollut varma että oliko se vahinko tms. vai halusitko todella sukunimesi näkyvän julkisesti. Siksi laitoin nimen kohdalle vain Annan. Voin kyllä sitten muuttaa sen takaisin entiselleen, jos haluat.

  7. Tuuli 2015-04-16 - 11:03 Reply

    Oppimisen pitää olla palkitsevaa. Koulussa pitää oppia asioita sopivasti, jotta oppilas tuntee onnistuvansa. Onnistuminen motivoi parhaiten. Jaksaa tylsiäkin tunteja, kun onnistuu tarpeeksi usein. Hommassa on jotain mieltä.

    Jos tavotteet on asetettu Pisa-tutkimusta varten, oppilaista vain pieni osa onnistuu. Muiden motivaatio häviää. Myös elämässä tarvittavat oleelliset asiat jäävät oppimatta, kun yritetään opettaa kaikkea liian paljon.

    Jos koulu ei ole palkitsevaa, sinne on kurja mennä. Kun on pakko mennä, kehitellään korvaavaa tekemistä ja ajanvietettä; pientä riitaa, toisen haukkumista ja eri asteista kiusaamista. Kun on tylsää eikä jaksa, on edes jotain säpinää.

    Vanhempien kiinnostus lapsen kouluasioihin on lapselle hyvin tärkeää ja parantaa lapsen motivaatiota oleellisesti. Minusta lapsi ei jaksa ilman vanhempien tukea.

  8. Markku Hannula 2015-04-16 - 11:05 Reply

    Hei!

    Ylen uutisissa mainittiin Ariaksen tutkineen koulukiusaamista. En löytänyt näitä tutkimuksia mistään. Mistähän ne löytyvät?

    prof. Markku Hannula
    Helsingin yliopisto, OKL

    • admin2 2015-04-16 - 23:15 Reply

      Ylen uutisissa ei sanottu Katri Säkö-Ariaksen tutkineen kiusaamista (sanan akateemisessa merkityksessä). Säkö-Arias ei myöskään esiintynyt alan asiantuntijana, kuten Ylen uutislinkissä aiemmin virheellisesti annettiin ymmärtää. Virhe on jo korjattu Ylen toimesta.

  9. admin2 2015-04-16 - 23:34 Reply

    Olen tehnyt kansalaisaloitteen koulukiusaamisen lopettamiseksi, mutta aloitteeni ei tavoittanut riittävää määrää kannattajia. Perusideana oli aloitteessani, se että valvojiksi kaikkien Suomen koulujen alueelle otettaisiin eläkeläisiä, tai työttömiä

    -Arto-

  10. Sivuutettu 2015-08-04 - 20:37 Reply

    Ala-aste. Yksi paikka, missä sukupuoliroolit muuttavat ajattelumaailmaa. Tyttö ei voi kiusata poikaa eikä poika tyttöä. Itse olen tyttö, joka joutui kaikkien luokkansa poikien kiusaamaksi. Se ei ollut edes fyysistä kiusaamista, vain erittäin kypsää nimittelyä. Ehkä huomasitte sarkasmini edellisessä lauseessa, ehkä ette. Pojat puhuivat siitä, kuinka ruma ja ”lihava” minä olin. Haukkuivat lehmäksi ja ainakun kun kävelin ohi huutelivat ”Hyi saatana älä tuu lähemäs”. Kerroi tästä opettajalle, minun luokkanopettajalleni. Ja mikä oli vastaus? ”Älä nyt ne pojat vain tykkäävät sinusta”. Juu siis kyllä… ihan heti. Onneksi pääsin yläasteelle suht nopeasti kiusaamisen alkamisen jälkeen ja vain kaksi kiusaajistani tuli samalle luokalle. He eivät enään jatkaneet nälvimistäni ja nyt kaikki on taas hyvin.

    Pointtini on kuitenkin se, että pojatkin voivat kiusata nimittelemällä ja puhumalla pahaa. Tytöt voivat sen puoleen myös olla väkivaltaisia. Miksi tällaiset oudot tapaukset pitää sivuuttaa täysin tai selittää jollain ”tykkäämisellä”? Ja vaikka syy olisikin tykkääminen, se ei tee kiusaamisesta hyväksyttäämpää.

1 2 3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista / Pakollisissa kentissä on * merkki

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>