Paha Koulu

10

Miksi opettajat eivät myönnä kiusaamista?

Ihmisen psykologiset defenssit ovat voimakkaimmillaan kun on torjuttava sellainen asia, mikä tekisi oman elämän liian vaikeaksi tai peräti mahdottomaksi. Näitä psykologisia defenssejä on meillä ihmisillä ihan kaikilla.

Olen miettinyt, kuinka paljon on tällä asialla syytä siihen, että koulukiusaamista ei haluta nähdä, tunnustaa, käsitellä. Jos ajattelee, että koulu on valtavirta-ajattelussa idealisoitu lapsen kasvun ja kehityksen paikkana ihan kärkipäähän, opettajat on perinteisesti idealisoitu rahvaan kynttilöiksi, jotka tuovat valoa pimeyteen, ei ole vaikea käsittää, miten vaistomaisesti mieli torjuu ajatuksen, että koulu voisi todella olla helvetillinen paikka tai opettaja välinpitämätön ja taidoton.

Defenssimekanismi saa suurimman osan (erityisesti ne, joita kiusaaminen ei ole koskenut omakohtaisesti tai lähipiirissä) torjumaan kiusaamisen todenperäisyyden ja selittämään sitä parhaimpaan päin: väärinkäsitys, ylireagointi, pelkkä riita, kiusatun keksintö, teeskentelyä tai huomionhakuisuutta yms. Myös opettajalle tai rehtorille oman itsetunnon kannalta ja oman mielen kriisiytymisen ehkäisemiseksi on parasta torjua näkyviltä niin pitkälle kuin mahdollista kiusaaminen. Sen tunnistaminen ja tunnustaminen olisi monelle kasvatusalan ammattilaiselle henkilökohtaisen uudelleenarvioinnin paikkka. Ja se vaatii jo niin suurta kypsyyttä, siviilirohkeutta ja tervettä nöyryyttä, että harvalla opettajalla ehkä niitä on.

-Osolemio

admin2 • 2014-11-14


Previous Post

Next Post

Comments

  1. admin2 2014-11-14 - 20:03 Reply

    Tämän erinomaisen kommentin kirjoittajalta osolemio siirsin omaksi artikkelikseen.

    Mielenkiintoista olisi tietää, minkä verran omakohtaista kokemusta kiusaamisesta löytyy asiaa hoitavilta viranomaisilta. KiVa Koulu-toimintamallin kehittänyttä Christina Salmivallia ei muuten koskaan ole kiusattu. Sen kyllä kyseisestä materiaalista huomaakin.

  2. Kiusatun ope 2014-11-19 - 11:57 Reply

    Kuten sanotte useasti tällä sivustolla, opettajat ovat epäpäteviä kiusaamisen ratkomiseen. En missään vaiheessa ole saanut näin vaikeiden asioiden käsittelemiseen tarvittavaa koulutusta. Se on kaukana siitä, mitä aineenopettajan koulutuksessa opimme. Olen itse myös kokenut koulumaailmassa sen, että jotkut opettajista eivät halua kiusaamista tunnustaa, mutta paljon tavallisempaa on että opettaja ei kerta kaikkiaan tiedä miten asian kanssa edetä, kun keskustelu kaikkien osapuolien kanssa ei riitä. Yllä olevat selittelyt (väärinkäsitys, ylireagointi jne jne) ovat kaikki opettajanhuoneesta tuttuja. Samat mekanismit kohtaan esimerkiksi rasisminvastaisessa työssä.
    Mutta myös vakava keskustelu ja suunnittelu kiusaamisen ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi, empatia, voimattomuus, epätoivo, poliisiyhteistyö, suuri suru lapsen tilanteesta ovat opettajanhuoneessa usein vallitsevia tunteita ja tilanteita. Itse olen juuri ymmärtänyt että lapsi luokallani on ollut kiusattu pidemmän aikaa, ja yrittänyt jonkun aikaa saada kiusaaminen loppumaan. En nyt tiedä miten jatkaa selvittelyä
    – Kun en huomaa kiusaamista vaikka se on lähes silmieni alla. Olen opettaja, en salapoliisi. Kiusaajat ovat ovelia.
    – kun kiusattu osapuoli kieltää asiasta puhumisen avoimesti seurauksien pelossa. Se ymmärrettävä pelko.
    – Kun en tiedä mitä on sovittu ja keskusteltu kuraattorin, psykologin kanssa.
    – kun kiusaajan vanhemmat eivät näe lapsensa toimintamenetelmissä mitään vikaaa, ja vanhemmatkin kiusaavat toisiaan
    – kun varsinaista rikosta ei ole tapahtunut eikä konkreettisia todisteita ole, jotta rehtori ja kiusaajien vanhemmat ottaisivat asian vakavasti
    Haluan sydämestäni auttaa kiusattua, mutta se ei auta minua mitenkään työssäni että minua, opettajaa, syyllistetään siitä etten ole saanut asianmukaisia työkaluja. Koulumaailman pelisäännöt eivät tue kiusaamisen vastaista työtä. Työaikanani opetan, autan ja tuen tällä hetkellä noin neljääkymmentä oppilasta joista monilla on erityistarpeita (ja kouluavustajat on tietenkin rationalisoitu pois.) Vapaa-aikanani yritän oppia ja ymmärtää miten purkaa kiusaamisvyyhtiä. Siksi ymmärrän että jotkut opettajat voimattomuudessaan vaikuttavat välinpitämättömiltä tai suojaavat itseään välinpitämättömyydellä. Minä jaksan vielä taistella, mutta kuinka kauan?

    Olen löytänyt nämä sivustot äskettäin ja ehkä löydän täältä apua. Mutta on raskasta koko ajan lukea kuinka välinpitämätön ja taidoton olen, koska olen opettaja. Tämä artikkeli oli yritys ymmärtää opettajia, mutta toivoisin kuitenkin ettei opettajia yleistettäisi välinpitämättömäksi massaksi. Suurin ongelma on rakenteissa joihin yksittäisen opettajan on vaikea vaikuttaa. Yhteistyötä!

    • admin2 2014-11-19 - 12:15 Reply

      Tämän kommentin nostan uudeksi artikkeliksi, koska näin koskettavaa ja rehellistä puhetta opettajalta en ole koskaan kuullut. Tämä oli tärkeä puheenvuoro. Kiitos.

  3. admin2 2014-11-19 - 12:55 Reply

    Näitä alkuperäisessä kirjoituksessa mainittuja defenssimekanismeja käyttävät myös kiusattujen vanhemmat. Olen itsekin käyttänyt. Ei sinällään avoimena välinpitämättömyytenä, vaan enemmänkin itselleen valehtelemisena. Että asia varmasti järjestyy koulussa ajan myötä. Kyllä se siitä. Oma alitajunta varmasti halusi suojata siltä hirveältä tuskalta, joka vyöryisi päälle jos todellisuuden kohtaisi sellaisena kuin se oikeasti on.

  4. Nimetön 2014-11-19 - 23:50 Reply

    On hyvin tavallista että lähelle on vaikea nähdä ja läheisimpien ihmisten hätä vaikeinta kohdata. Minun on vaikea uskoa että nykypäivän opettajat olisivat niin kyynisiä ja välinpitämättömiä kuin monissa tämän sivuston kommenteissa väitetään. Ovathan hekin useimmiten äitejä ja isiä. Tällä kommentillani en halua vähätellä opettajien vastuuta. Demonisoiminen ei kuitenkaan ole kovin hedelmällistä, pikemminkin pitäisi keskittyä keksimään tarpeeksi järeitä keinoja kiusaamisen kitkemiseen.

  5. Anonn 2014-11-21 - 10:49 Reply

    En tiedä kuinka monella kiusatun roolissa näihin keskusteluihin osallistuvalla on minkäänlaista kokemusta esiintymisestä tai opettamisesta. Kummastakaan ei tule yhtään mitään jos ei keskity asiaan. Jos keskittyy asiaan ei voi samanaikaisesti täysipainoisesti tarkkailla mitä kohdeyleisö tekee. Leijonanosa ajasta jonka opettajat ovat oppilaiden kanssa tekemisissä on opetustilanteita. Välituntivalvontavuorot kiertävät joten yksittäinen opettaja ei isommassa koulussa tee niitä välttämättä edes päivittäin.

    Alakoulun ulkopuolella opettajien rooli oppituntien ulkopuolellakin jää todella vähäiseksi, opetusryhmät vaihtelevat ja kerrallaan normaalissa koulussa voi olla monta sataa oppilasta. Opettajat ovat kuitenkin ensisijaisesti tekemässä opetustyötään ja sen lisäksi säästöpaineet ovat johtaneet siihen että sen opetustyön lisäksi he todennäköisesti kuuluvat melko moneen työryhmään sekä joutuvat tekemään kohtalaisesti kaikenlaista yleistä hommaa opehuoneen keittiövuoroista alkaen. Opettajat ovat kaikesta huolimatta ihmisiä ja aika harvalla riittää rahkeet melko kuormittavan työn lisäksi täydellä sydämellä perehtyä useamman sadan puolivieraan ihmisen keskinäisiin suhteisiin.

    Yksittäisesti oppilaasta saattaa tuntua käsittämättömältä että opettaja ei muka huomaa jotakin, mutta jos henkilöllä ei ole syystä tai toisesta herkkyyttä havaita kiusaamistilanteita niin ne saattavat jäädä huomaamatta ihan ilman että asiaan liittyisi minkäänlaisia defenssejä. Opettaja tuntuu oppilaista tutulta ja siltä että hänen kanssaan on viettänyt paljon aikaa. Opettajan näkökulmasta nämä yhteiset hetket on kuitenkin jaettu 30 muunkin oppilaan kesken ja näitä 30-päisiä ryhmiä on päivässä tuntikartasta riippuen pahimmillaan jopa kahdeksan. Tämä tarkoittaa jopa 180 oppilaan kohtaamista opetustilanteessa päivän aikana. Ei ehkä riittä normaali-ihmisen prosessointtehot siihen että sen itse työn lisäksi vielä analysoisi heidän välistään kommunikaatiota tai sen puutetta kovin syvällisellä tasolla.

    Kun taas joku nostaa joidenkin tiettyjen opiskelijoiden välisen kiusaamistilanteen esiin niin opettaja alkaa kaivaa päästänsä kyseisiä opiskelijoita ja onko heidän välillään ollut jotain huomattavaa. Yleensä opettaja ei voi varmaksi muistaa onko vai eikö, joten sen sijaan että hän kaivaisi peitsen, kilven ja valkoisen orhin niin vastaukseksi tulee jotain ympäripyöreää.

    Kiusatusta tai kuka ikinä asian on puheeksi ottanut tämä saattaa vaikuttaa välinpitämättömyydeltä, mutta mitä itse vastaisitte tilanteessa jossa ette ihan oikeasti muista nähneenne oikein mitään? Syytös kiusaamisesta on kuitenkin aika rankka, joten ihan varmuuden vuoksi ja yhden ihmisen kertoman pohjalta ei ketään viitsisi suoraan hirteenkään vetää.

    KiVa-koulu on yrittänyt tarjota näitä eväitä kyseisten tilanteiden selvittämiseen, mutta kehittäjän tekemä valinta sulkea opiskelijan perheenjäsenet homman ulkopuolelle ja ottaa opettaja opiskelijoiden ryhmädynamiikan asiantuntijaksi osoittaa täydellistä vieraantumista opettajien ja opiskelijoiden todellisuudesta. Kyseinen malli saattaisi toimia tilanteissa joissa Pirkolla on vähän paha mieli kun hänen kaverinsa Lissu vei ponitussit Pirkon penaalista, mutta vallankäytöllisesti epätasapainoisissa tai pitkään jatkuneissa tilanteissa KiVa-metodista ei tule kuin vielä pahempi mieli kaikille.

    Opettajat ovat kuitenkin hanakoita tarttumaan tälläisiin, koska silloin he voivat toimia työnantajansa näkökulmasta hyväksyttävällä tavalla. Opettajille pitäisi kehittää KiVa-koulun tapaan nätisti paketoitu toimintamalli johon he voisivat tarvittaessa tarttua ja jolla kiusaamistapauksia voisi viedä eteenpäin ja saada vastuun annettua tahoille joilla on jotain edellytyksiä tehdä asialle jotain. Riviopettaja ei tämä taho tällä hetkellä yleensä ole.

  6. admin2 2014-11-21 - 12:14 Reply

    Hyvä kommentti!

  7. admin2 2014-11-21 - 18:24 Reply

    Alkaa vaikuttaa siltä, että opettajat todella tarvitsevat apua ja paljon. Pitäisikö opettajien itsensä lähteä ajamaan koulukiusaamisasiaa myös ihan oman työhyvinvointinsa vuoksi, siis työturvallisuusasiana? Kiusaamisen selvittely vähillä resursseilla ja ilman koulutusta on iso stressitekijä opettajalle.

  8. Yksi paha koulun jäsenistä 2014-11-22 - 21:37 Reply

    Yhden toimivan kiusaamiseen puuttuvan paketin tekeminen on hankalaa, koska kiusaamistapoja on melkein yhtä monta kuin kiusattuakin. Jokainen tuntee kiusaamisen erillä lailla. Kaikenlaista kiusaamista ei välttämättä voi käsitellä samalla metodilla. Esim. fyysinen väkivalta ja imeet ja eleet ovat ihan eri sarfääreissä. Ei niitä voi samalla metodilla käsitellä. Fyysinen väkivalta on suoraan poliisi juttu oli tekijä minkä ikäinen tahansa ja ilmeet sekä eleet, no niitä nyt on todella vaikea kitkeä sitten millään.

  9. Anonn 2014-11-22 - 22:48 Reply

    Ei opettajilla tarvitse olla sitä yhtä metodia kitkeä sitä kiusaamista vaan metodi viedä asia eteenpäin ihmisille joilla on ne eväät ja resurssit selvitellä mistä on kyse ja mitä tehtäis. Alakoulun ulkopuolella ovat opettajat lähes poikkeuksetta ihan ulalla oppilaiden keskinäisistä suhteista joten heidän roikuttamisensa siinä mukana ei ole perusteltua elleivät he ihan konkreettisesti ole esim. todistaneet pahoinpitelyä tai haukkumista.

    Tällä hetkellä jos opettajille kertoo kiusaamisesta on ihan totaalista arpapeliä tekeekö hän mitään ja jos tekee niin mitä. Ja opettaja tuntuu kuitenkin suurimmalle osalle oppilaista läheisemmältä kuin esim. kuraattori tai terveydenhoitaja, joten he ovat todennäköisin taho joille asiasta kerrotaan. Opettajilla ei kuitenkaan ole pääasiassa resursseja tehdä asialle mitään, heidän työaikansa on laskettu opetusvelvollisuuden mukaan ja kuten edellisessä kommentissani mainitsin he eivät edes ole erityisesti perillä oppilaiden keskinäisistä suhteista. Oppilaiden hyvinvointiin liittyvät asiat kuuluisivat ensisijaisesti oppilashuoltotiimille (joka tietää niistä suhteista ihan yhtä vähän, mutta heidän työaikansa on sentään tarkoitettu opiskelijoiden hyvinvoinnin kanssa toimintaan). Jos opettajilla olisi joku annettu toimintamalli jolla asia siirrettäisiin näille ihmisille jotka siellä koulussa istuvat ja saavat palkkaa oppilaiden hyvinvoinnin ylläpitämisestä niin kiusaamisasioita ei ehkä hyssyteltäisi samalla tavalla kuin tällä hetkellä, koska olisi jokaiselle taholle selvää kuka tekee, mitä tekee ja kenellä on vastuu? Kuraattorit ovat sosiaalipuolen ammattilaisia joten heillä ainakin pitäisi olla opettajia enemmän ammattitaitoa hankkia apua niille jotka sitä tarvitsevat ja sanktiot niille jotka ne ansaitsevat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista / Pakollisissa kentissä on * merkki

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>