Paha Koulu

25

Opettajan puheenvuoro

Kuten sanotte useasti tällä sivustolla, opettajat ovat epäpäteviä kiusaamisen ratkomiseen. En missään vaiheessa ole saanut näin vaikeiden asioiden käsittelemiseen tarvittavaa koulutusta. Se on kaukana siitä, mitä aineenopettajan koulutuksessa opimme. Olen itse myös kokenut koulumaailmassa sen, että jotkut opettajista eivät halua kiusaamista tunnustaa, mutta paljon tavallisempaa on että opettaja ei kerta kaikkiaan tiedä miten asian kanssa edetä, kun keskustelu kaikkien osapuolien kanssa ei riitä. Yllä olevat selittelyt (väärinkäsitys, ylireagointi jne jne) ovat kaikki opettajanhuoneesta tuttuja. Samat mekanismit kohtaan esimerkiksi rasisminvastaisessa työssä.

Mutta myös vakava keskustelu ja suunnittelu kiusaamisen ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi, empatia, voimattomuus, epätoivo, poliisiyhteistyö, suuri suru lapsen tilanteesta ovat opettajanhuoneessa usein vallitsevia tunteita ja tilanteita. Itse olen juuri ymmärtänyt että lapsi luokallani on ollut kiusattu pidemmän aikaa, ja yrittänyt jonkun aikaa saada kiusaaminen loppumaan. En nyt tiedä miten jatkaa selvittelyä

– Kun en huomaa kiusaamista vaikka se on lähes silmieni alla. Olen opettaja, en salapoliisi. Kiusaajat ovat ovelia.
– kun kiusattu osapuoli kieltää asiasta puhumisen avoimesti seurauksien pelossa. Se ymmärrettävä pelko.
– Kun en tiedä mitä on sovittu ja keskusteltu kuraattorin, psykologin kanssa.
– kun kiusaajan vanhemmat eivät näe lapsensa toimintamenetelmissä mitään vikaaa, ja vanhemmatkin kiusaavat toisiaan
– kun varsinaista rikosta ei ole tapahtunut eikä konkreettisia todisteita ole, jotta rehtori ja kiusaajien vanhemmat ottaisivat asian vakavasti

Haluan sydämestäni auttaa kiusattua, mutta se ei auta minua mitenkään työssäni että minua, opettajaa, syyllistetään siitä etten ole saanut asianmukaisia työkaluja. Koulumaailman pelisäännöt eivät tue kiusaamisen vastaista työtä. Työaikanani opetan, autan ja tuen tällä hetkellä noin neljääkymmentä oppilasta joista monilla on erityistarpeita (ja kouluavustajat on tietenkin rationalisoitu pois.) Vapaa-aikanani yritän oppia ja ymmärtää miten purkaa kiusaamisvyyhtiä. Siksi ymmärrän että jotkut opettajat voimattomuudessaan vaikuttavat välinpitämättömiltä tai suojaavat itseään välinpitämättömyydellä. Minä jaksan vielä taistella, mutta kuinka kauan?

Olen löytänyt nämä sivustot äskettäin ja ehkä löydän täältä apua. Mutta on raskasta koko ajan lukea kuinka välinpitämätön ja taidoton olen, koska olen opettaja. Tämä artikkeli oli yritys ymmärtää opettajia, mutta toivoisin kuitenkin ettei opettajia yleistettäisi välinpitämättömäksi massaksi. Suurin ongelma on rakenteissa joihin yksittäisen opettajan on vaikea vaikuttaa. Yhteistyötä!

-kiusatun ope-

admin2 • 2014-11-19


Previous Post

Next Post

Comments

  1. Kiusatun ope 2014-12-03 - 13:27 Reply

    No nyt on opettajankoulutusgalluppi tehty. Tilanne oli juuri niin paha kuin kuvittelinkin. Useimmat joilta kysyin ovat aineenopettajia, ja korkeintaan puolentoista tunnin luennon ovat saaneet jos sitäkään. Jotkut ovat itse omilla valinnoillaan kouluttaneet itseään. Muutama luokanopettajaakin oli otoksessa mukana, kahdesta eri yliopistoista 2000-luvulla valmistuneita. Yksi nauroi räkäisesti vastaukseksi (ironisesti, koska hänenkin mielestään hän olisi koulutusta tarvinnut), toinen vastasi että hän kyllä sai tietää miten kunta välttää oikeuden eteen joutumisen, oman selustan suojaamista siis, ei muuta. Täytyy muistaa että otos on maantieteellisesti hyvin rajoitettu, mutta silti ihan surkea kuva tästä välittyy. Positiivista on että opettajat olivat hyvin valmiita ja kiinnostuneita keskustelemaan asiasta ja kouluttamaan itseään. Tästä aiheesta pitäisi tehdä laajempi tutkimus (ehkä joku on tehnyt?).

    • admin2 2014-12-03 - 13:44 Reply

      Kysyin Lapin yliopistosta, millaista ja minkälaajuista koulutusta koulukiusaamiseen liittyen opiskelijat saavat. Minulle vastattiin, että koulukiusaamista käsitellään kasvatuspsykologisn yhteydessä. Koulukiusaamisosuuden laajuus jäi epäselväksi.

  2. osolemio 2014-12-05 - 23:38 Reply

    Olen samaa mieltä Annon-nimimerkin kanssa siitä, että rehtorit ovat paljon vartioina kun kiusaamisen kulttuuria kehitetään kouluissa. En usko yhdenkään opettajan uskaltavan esittää selkeästi ja varmasti omaa mielipidettään kiusaamisasian käsittelyssä, jos se on eriävä rehtorin mielipiteen kanssa.

    Olisi naiivia ajatella, että rehtoreille ei olisi tärkeä koulun maine, mikä johtaa suoraan siihen, että jos vain mahdollista kiusaaminen on helpointa ja koulun maineelle parempi tulkita johtuvan kiusatusta. Olen tällaisen tilanteen kohdannut kolme kertaa. Ja uskokaa, kyseenalaistin aluksi tuntojani ja kokemaani, koska halu uskoa koulun johdon olevan vilpitöntä ja aidosti lapsen parasta ajattelevaa oli minussa suuri.

    Esimerkiksi olen kuullut rehtorin toteavan, että oman kokemuksensa perusteella kiusaaminen on yleensä venynyt riita oppilaiden välillä ja että subjektiivisen luonteensa takia koulun on mahdotonta ennakoida, mitä oppilas pitää kiusaamisena! Itse pidin rehtorin sanoja sellaisina, että ne vesittävän kaiken kiusaamisesta tutkitun ja kirjoitetun: erityisesti kun kehään heitetään subjektiivisuuden kortti on mahdotonta enää muodostaa ”konsensuslausuma” kiusaamisesta, niinpä se onneton kiusattu jää ikään kuin oman subjektiivisuutensa vangiksi ja ne, joiden velvollisuus on auttaa häntä, subjektiivisuuteen vetoamalla saavat valtuudet äärimmäisessä tapauksessa (mikä ei ole harvinaista) pitää kiusattua ylireagoivana, yliherkkänä, liian arkana, ylitulkitsevana, ehkä hieman psykoottisena, ylipessimistisenä… joten paras ratkaisu on tarkkailla kiusattua ja tsempata häntä olemaan vahvempi, olemaan välittämättä, olemaan ronskempi, turrempi, kovempi, tunnottomampi…

    ja niin se meneekin, kiusattu alkaa vieraantua itsestään, kyseenalaistamaan tuntojansa, kokemuksiansa, alkaa muuttua turraksi, kovaksi, tunnottomaksi…hänestä tulee ei-ihminen, sellainen, jona se yhteisö, joka on kiusannut, halusikin, että kiusattu kokee olevansa.

    Kiusatun ope, ja kaikki muutkin opettajat ja rehtorit! Se, mitä kiusatulle tehdään on ytimessään rikos ihmisyyttä vastaan. Uskon vahvasti, että selkeä ja kattava, toistuva ja päivitetty koulutus koulukiusaamisesta kaikille koulussa toimiville ja lasten ja nuorten kanssa toimiville on paras mahdollinen keino juurruttaa pysyvästi oikea asenne kiusaamisen torjunnassa. Mielestäni ratkaiseva on jokaisen henkilökohtainen arvovalinta.

    • Anonn 2014-12-11 - 10:07 Reply

      Häiritsee se että opettajat nostetaan jatkuvasti esiin sinä heikkona lenkkinä ja vastuutaan pakoilevana osapuolena näissä keskusteluissa. Erityisesti sitä taustaa vasten että kiusaaminen kuitenkin on ryhmäilmiö ja tapahtuu 98% opettajasta riippumatta. Toki opettajalla on tilanteen kohdalle sattuessa velvollisuus toimia ja pyrkiä _omien mahdollisuuksiensa puitteissa_ ennaltaehkäisemään sellaisten asenteiden syntyä jotka mahdollistavat kiusaamisen. Mutta opettajatkin toimivat omassa viiteryhmässään ja heidän oma roolinsa työyhteisössä vaikuttaa hirvittävän paljon siihen kuinka paljon he oikeasti voivat tehdä kiusaamisen kitkemiseksi. Jos kiusaaminen olisi lähtökohtaisesti aina rehtoriasia niin vastuu siirtyisi pykälää ylemmäs josta se olisi helpompi jakaa taas takaisin päin koko opettajakunnan ja muiden koulun työntekijöiden asiaksi sen sijaan että pahimmillaan yksi yksittäinen opettaja yrittäisi opetustyönsä ohella jakaa ja kerätä tietoa kiusaamistilanteen kehityksestä, suojella kiusattua ja koittaa karsia kiusaamisen hohtoa kiusaajien mielestä.

      Kuten kiusatun ope-nimimerkkikin pohti, ”Minä jaksan vielä taistella, mutta kuinka kauan?”. Jos vastuu näin isosta ja monisyisestä yhteisössä muhivasta ongelmasta lepää yksillä harteilla on todennäköisempää että taisteluun väsyy kuin jos vastuu jaettaisiin koulun koko aikuisväelle konkreettisemmin kuin pelkästään juhlapuheissa. Tässä vastuunjakoasiassa katsoisin rehtorien olevan avainasemassa. Lisäksi monet rehtorit ovat saattaneet olla poissa opetustyöstä jo vuosia ja heidän asenteensa kiusaamistapauksiin ovat senkin takia keskiajalta. Jos jokainen epäilty kiusaamistapaus kulkisi heidän pöytänsä kautta kunnes ne olisi hoidettu niin ehkä se todellisuus kiusaamisesta ja sen seurauksista alkaisi vähitellen aueta ja hekin alkaisivat nähdä kiusaamisen ja kahdenvälisen kränän erot.

1 2 3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista / Pakollisissa kentissä on * merkki

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>