Paha Koulu

6

Testattuja ja toimivia vinkkejä

Tämä keskusteluketju on tarkoitettu testattujen ja toimivien vinkkien jakamiseen. Käytännön neuvoja, joita voi hyödyntää tässä ja nyt.

 

Aloitukseksi yksi tapausesimerkki

Luokkakaveriporukka kiusasi kolmasluokkalaista välitunnilla. Poika oli vielä porukoissa mukana, ei siis eristetty. Välillä oli kaikkien yhteistä välituntileikkiä, mutta jo muutaman kerran tilanne oli kääntynyt siihen, että porukka alkoi haukkua ja nauraa. Tällä kertaa oli huitomista ja lyömistä mukana. Poika kertoi asiasta kotona, mutta itki samalla sitä, että jos hän kertoo asiasta ja aletaan selvittää, mitä tapahtui, niin hänellä ei sitten ole enää yhtään kaveria.

Äiti laittoi rehtorille viestin (ja kopion luokanopettajalle), että poika ei tule kouluun, koska hänen turvallisuutensa ei ole taattu. Poika tulee kouluun vasta kun asia on selvitetty. Rehtori ei hyväksynyt menettelyä ja sanoi, ettei asiaa voi käsitellä ilman pojan paikallaoloa. Äiti ilmoitti, että poika tulee käymään koulussa ainoastaan vanhempansa mukana keskustelemassa rehtorin kanssa. Muuten poika ei tule kouluun. Myös huoli pojan mahdollisesta kielikellomaineesta otettiin esille.

Poika oli kaksi päivää kotona. Tällä aikaa rehtori kävi luokassa puhumassa yleisellä tasolla välituntikäyttäytymisestä sekä otti poikaporukan erikseen ja puhutteli heitä samasta aiheesta. Missään vaiheessa ei paljastettu keneltä tieto oli tullut eikä pojan nimeä otettu esille. Koska tilanne oli ollut välitunnilla, oli luonnollista, että porukan epäilyttävistä touhuista olisi voinut kertoa ihan kuka tahansa oppilas.

Poika palasi kouluun, mitään kielikellojuttuja ei ole tullut. Tilannetta seurataan. Porukkakiusaamista ei ole enää ollut. Yksittäistä hieman epäilyttävää naljailua ja haukkumista on alkanut nousta. Toisaalta haukkuja on kohdistanut toimintansa myös useampaan poikaan (mikä ei tietenkään lievennä teon aiheuttamaa mielipahaa). Joka tapauksessa asetelma ”muut vastaan yksi” vaikuttaa lauenneen.

Kieltäytyminen päästämästä lasta kouluun on tehokas keino. Tässä tapauksessa koulu rikkoo perusopetuslakia, koska ei voi taata lapsen henkistä tai fyysistä turvallisuutta. Rehtorille hankala tilanne jos pitää alkaa ylempien tahojen kanssa selvittää.

 

 

admin2 • 2014-11-21


Previous Post

Next Post

Comments

  1. admin2 2014-11-21 - 08:37 Reply

    Rikosilmoitus (ts. tutkintailmoitus). Voi tehdä jos kyseessä on mahdollinen kunnianloukkaus tai laiton uhkaus. Ilmoitusta tehdessä ei tarvitse olla varma, täyttyykö rikoksen tunnusmerkistö, poliisi selvittää sen.

    Ilmoituksen voi tehdä ja se kannattaa tehdä vaikka tekijä ei olisi rikosoikeudellisesti vastuussa, eli hän on alle 15-vuotias. Joka tapauksessa tekijä ja hänen vanhempansa kutsutaan kuultaviksi sekä poliisi tekee lastensuojeluilmoituksen, jolloin sosiaaliviranomaiset ottavat tekijän perheeseen yhteyttä. Poliisi tekee lastensuojeluilmoituksen kaikista tapauksista, jolloin alaikäinen on poliisin kanssa tekemisissä. Tutkinta ei tule jatkumaan kuulemisten jälkeen jos tekijä on alle 15-vuotias, mutta hänen vanhempiaan säpsäyttävät oikeasti poliisin ja lastensuojeluviranomaisten yhteydenotot.

    Mahdollinen kunnianloukkaus voi olla esimerkiksi ”vitun homo” ja laiton uhkaus ”saatana mä vedän vielä turpaan”.

  2. Susanna 2015-01-02 - 10:29 Reply

    Normaalivanhempia varmasti säpsäyttääkin tuo poliisin ja lastensuojeluviranomaisten yhteydenotto. Ja usein varmaan tilannetta käsitellään kotona ja saadaan aikaan parannusta ja ehkä jopa kiusaaminenkin loppumaan.

    Mutta kuinka toimitaan sellaisten vanhempien kanssa, joilla on asenne, että ”Ei meidän Matti!” tai että ”eihän se nyt niin sitä tarkoittanut” ja ”se oli vain läppä” ja ”pojat on poikia”. Tuollaisten vanhempien kohdalla pitäisi lastensuojeluviranomaisten puuttua aktiivisesti asiaan ja ottaa kiusaaja seurantaan. Ja jos tilanne ei muutu, niin vanhemmille poliisilta sakot. Pahimmassa tapauksessa huonosta vanhemmuudesta pitäisi pystyä rankaisemaan lastensuojelullisin toimenpitein.

    • admin3 2015-01-05 - 10:40 Reply

      Hmm, uskoisin että oikeastaan kaikkia vanhempia vähän säpsäyttää poliisin yhteydenotto. Pikemminkin kaikkia ihmisiä. Kiusaajallekin varmaan olisi pieni järkytys joutua poliisin kuultavaksi, ja se saattaa ainakin ainakin vähän jarruttaa kiusaamista. Tietenkin myös vanhempien asenne vaikuttaa. Vaikutus varmasti tehostuu, jos kotona tulee vielä puhuttelua siitä, mitä on tullut tehtyä, kun taas jos vanhemmat ovat sillä asenteella ”Ei kyllä medän lapsi”, niin vaikutus ei ole yhtä suuri, mutta uskoisin viranomaisten puuttumisella asiaan olevan suurimpaan osaan kiusaajista jonkinlainen vaikutus, vaikka se, ettei halua joutua uudestaan poliisin kuultavaksi. Vaikka kuinka uskoisi syyttömyyteensä, niin poliisin- ja lastensuojeluviranomaisten yhteydenotto kyllä säpsäyttää.

  3. osolemio 2015-01-06 - 00:04 Reply

    Mitä tulee poliisin ottamiseen mukaan kiusaamisasioissa on huomioitava, että viranomaisten puuttumiset koulukiusaamiseen saattavat olla aivan nurinkuriset ja oppilaiden reaktiot niihin myös. Omiin kokemuksiini pohjautuen:

    Poliisi kuittaa rikosilmoituksen ns. sekalaiseksi eli ei rikosilmoitukseksi (eron tunnistaa diaarinumerossa esiintyvästä S- ja R- kirjaimista). Tutkija tai tutkinnanjohtaja päättelee ( ilman selkeätä viittaustakaan päätöksessä siihen mihin todistusaineistoon perustaa päätelmänsä) että rikosta ei ole tapahtunut. Tutkinta keskeytetään tai päätetään vailla varsinaista tutkintaa, koska rikoksen todentaminen vaikea, ei todistusaineistoa, sanaa sanaa vasten tilanne tai muuta sellaista, että kerta kaikkiaan poliisi ei voi päätellä, kuka on mitäkin tehnyt. Silloin kun tekijät tai epäillyt tekijät ovat alle 15-vuotiaita rikosilmoitus ei johda mihinkään. Lastensuojeluilmoitus voi tietenkin hetken pelästyttää vanhemmat, mutta tiettyjä nuoria rikosilmoituksen kohteeksi joutuminen sen kun nostaa sosiaalista statusta koviksena ja ehkä myös lastensuojeluilmoitus. On kuultu kohteen leuhkivan siitä, että poliisin puheille joutui. Epäilty saa puhua niin paljon valetta kuin ikinä kerkiää ihan laillisesti joten poliisin puhuttelussa epäilty voi kääntää kaiken ihan päälailleen syyttäen uhria vaikka mistä. Lääkärintodistuskin pahoinpitelystä poliisi sanoo todistavan ainoastaan sitä että vammoja on, mutta korostaa että lääkäri on vain kirjannut mitä on vastaanotolla nähnyt eikä niin hänen lausunto vielä todista varsinaisesti, että pahoinpitelyä olisi varmasti tapahtunut eikä erityisesti sitä, kuka pahoinpitelyn on tehnyt. Kun kerran välituntivalvojakaan ei ole mitään nähnyt niin kaikki kertoma on uhrin ja uhrihan voi myös sepittää omaa tarinaansa… jne. Loppupeleissä kiusattu voi aukottomasti todistaa, että se ja se hakkasivat mailalla välitunnilla ainoastaan jos on videokamera käsissä tai droni kameralla pään yläpuolella filmaamassa kaiken!

    Omin korvin olen saanut kuulla poliisilta kun esitin tilannettamme ”ettei koulukiusaaminen oikein poliisille kuulukaan” eli se on aivan tuurista kiinni jos löytää poliisin joka aidon vakavasti ja huolella ottaa koulukiusaamistapauksen käsittelyyn. Tietenkin hienot kampanjat poliisinkin taholta ovat tervetulleita antamaan jokatapauksessa lisäarvoa taisteluun, mutta kuten monet koulukiusaamisen uhrit ja heidän vanhemmat tietävät tositilanteessa aika yksin ollaan.

    Älää luulko siis iikoja poliisista ja sieltä saatavasta avusta kiusaamisessa. Kaikella kunnioituksella tätä laitosta ja siinä työskenteleviä ihmisiä kohtaan, poliisikin voi syylistyä ihan oikeusmurhan kriteerit täyttävään toimintaan. Ja se kaikkein yllättävin käänne kiusatun tarinassa voi olla, että kiusatusta tuleekin rikoksentekijä poliisin tutkinnassa ja koska kiusaajat ryhmittyvät kaikki yhdessä kiusattua vastaan ei auta oikeastaan mikään. On kärsittävä kaiken muun väkivallan lisäksi myös rikollisen leima ihan viranomaisten toimesta.

    Oma kokemukseni kouluväkivallan saamista muodoista on niin raadollinen, että uskoni siihen, että viranomaiset voisivat sitä kitkeä on mennyt. Ajattelen, että ainostaan jos jokainen, siis ihan jokainen, päättää tykönänsä olla jakaamatta sitä mentaliteettia, joka mahdollistaa kiusaamisen, väkivallan, kaikenlaisen toisen kaltoinkohtelun, voi kouluissakin joskus ainakin vähentyä tämä piina jonka niin moni lapsi ja nuori joutuu päivittäin kokemaan.

    • admin3 2015-01-06 - 13:50 Reply

      Kertomasi tilanne on hyvin tyypillinen esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, ja usein tapahtuukin, kun kiusaamista selvitetään, miltä tahansa taholta. Koulukiusaaminenhan ei edes ole rikos, jos tekijä ei ole rikosoikeudellisen vastuun vaatimat 15-vuotias, vaikka periaatteessa lähes aina kiusaaminen täyttää kunnianloukkaukkauksen, pahoinpitelyn, tai muun rikoksen tunnusmerkistön. Riippuu myös paljon siitä millainen ihminen kiusaamista selvittää, oli kyseessä poliisi, opettaja, rehtori, tai kuka tahansa. Myös riippuu siitä millainen kiusaaja on. Joitakin poliisi säikäyttää, ja joillekin taas poliisin yhteydenotto on ”siisti juttu”. Tuurista on lähinnä kiinni, miten käy.

  4. Vanha äiti 2015-04-16 - 19:07 Reply

    Kolmen, eri aikaan koulua käyneen lapsen äitinä olen havainnut kaksi yllättävää ratkaisua:

    1. Vanhin tytär , kävi koulua vv. 1985-1991 pienessä kyläkoulussa. Koulussa vanhempi opettajapariskunta (mies rehtori ja rouva opettaja, joka oikeastaan toimi rehtorina).

    Tiivis pikkupaikkakunta, jossa vanhempien status määräsi lapsen suosituimmuusaseman osaksi sekä kyläyhteisössä myös vanhemman toimiminen esim. seuran vetäjänä tms.

    Ongelmana oli heti koulun alkaessa se, että opettajat eivät pystyneet tekemään yhtään mitään tavaksi tulleelle käytännölle: 4-6 lk:n oppilaat rääkkäsivät armotta pienempiä oppilaita. Reppuja potkittiin, rikottiin tahallaan, koulutarvikkeet tuhottiin, fillarin renkaat olivat jatkuvasti tyhjinä. Pieniä, surullisia oppilaita oli paljon. Ainoastaan ne, joilla sattui olemaan isoveli/sisko ylemmillä luokilla saivat olla joltisemmassa rauhassa, samoin tietenkin em. mainitut suosittujen ihmisten lapset.

    Eka luokka meni tilanteen kauhistelussa ja ihmettelyssä. Toisella luokalla tilanne paheni syksyn edistyessä kovasti, tytär oli lähes epätoivoinen, kouluun ei ollut kiva mennä, kiusaajat olivat vastassa heti koulumatkalla, eikä kotiin paluukaan sujunut aina rauhallisesti. Puuttumisyrityksistä seurasi opettajien taholta vain voivotteluja sekä lisää kiusaamista.

    Kunnes tapahtui ihme: tämä LUOKKA sai tarpeekseen kiusaamisesta. Luokassa eräs päättäväinen tyttö ilmoitti eräänä marraskuun päivänä, että nyt tämä riittää. He päättivät yhdessä, että ryhdytän toimimaan niin, ettei kiusaaminen onnistu: jos yhtäkin heidän luokkalaistaan kiusataan, kaikki tulevat tapahtumaan mukaan puolustamaan ja nostavat niin ison metelin, että sokea Reettakin (lasten antama nimitys välituntivalvojaopelle) huomaa!! Kiinni ei käydä, seisotaan vaan kiusatun tukena ja huudetaan! Lisäksi he tekivät pyhän päätöksen, että he eivät kiusaa ketään pienempää päästyään 4. luokalle.

    Muistan ikuisesti, miten pieni tyttöni tuli silmät loistaen koulusta kertoen miten he olivat tällaisen päätöksen tehneet. Tämä oli tosi tehokas keino: jouluun mennessä oli kiusaaminen saatu kuriin kokonaan. Isommat lapset olivat ensin ällistyneitä ja muutama isompi metakka sattui, jossa tapahtui tönimistä ja potkimista, mutta pienet pysyivät yhtenä rintamana, eivätkä luovuttaneet, joten isompien oli pakko luovuttaa.

    Neljännelle luokalla päästessään he kirjoittivat tämän sitoutumuksen kirjallisesti luokkansa seinälle ja pitivät siitä kiinni. Nämä nyt jo aikuiset ihmiset tapaavat vieläkin säännöllisesti toisiaan ja ovat olleet toisilleen tukena myöhemmässä elämässä.

    2. Nuorin tytär, kävi samaa koulua vv. 2003-2011. Opettajat olivat jo vaihtuneet, mutta pikkukoulumentaliteetti oli edelleen säilynyt.

    Tytär oli ollut päiväkodissa suositttu, kunnes sinne saapui uusi lapsi, joka rikkoi kaikki leikki- ja ystävyyskuviot. Vaikka huomasin ja tiedostin tämän tuolloin, pääsi se minulta unohtumaan.

    Tyttärellä meni hienosti eka luokka, mutta vaihtui opettaja. Opettajaksi tuli innokas liikkuja, millä ei ollut itsellä vielä lapsia. Pyöreähkö tyttäreni oli heti opettajan silmätikku, ja siten sallittua riistaa. Alkoi kummallinen tehtävien häviäminen, kyniä katkeili jatkuvalla tahdilla yms. Tilanne paheni vuosi vuodelta kaikkine seurauksineen (tyttären synttäreille ei tullut ketään kutsutuista, häntä kutsuttiin kyllä muiden synttäreille, koska ostimme ns. kivoja lahjoja). Pidin itse syyllisenä luokan ns. suosittua tyttöä ja hänen kaveripiiriään. Tapasin muita vanhempia, myös suositun tytön ja hämmästelin sitä, että lapset kotonaan kertoivat pitävänsä tyttärestäni, mutta koulussa käytös ei siitä kertonut. Kunnes tapahtui niin, että tämä alussa mainitsemani ”uusi lapsi” joutuikin hankaluuksiin uuden opettajan kanssa ja hänen vanhempansa päättivät vaihtaa lapsen koulua.

    Hämmästyksekseni oli suuri, kun luokkaan laskeutui rauha: opiskelut alkoivat sujua, tyttäreni sai uusia ystäviä. Ei hänestä suosittua tullut, mutta päivittäinen nimittely ja yliolkainen käytös luokan suositummankin taholta loppui lähes kokonaan. Eli: olikin ollut tämä todella viattomalta (aina aikuisten seurassa hiljainen ja hillitty, vain hieman hymyilevä tyttö) vaikuttanut lapsi, joka sai koko luokan kemian sekaisin pikku valheilla ja syytöksillä, kaikki olivat jossain kiistassa mukana – nähtävästi tämä tyttö oli myös tehnyt päätökset siitä, ketkä ovat hyväksyttyjä ”ystäviä”.

    Valitettavasti tämä tyttö poistui luokasta vasta kuudennen luokan syksystä, joten luokan yhteishenki oli aivan olematon, eikä sitä ehtinyt kehittymään. Tyttäreni hakeutui yläkoulun jälkeen toiseen lukioonkin, sillä hän koki edelleen 5 kouluvuoden piinan niin kestämättömänä, että halusi heistä heti eroon kun oli mahdollista. Tuntuu oudolta, että kun nämä nuoret tapaavat nytkin jossain tyttäreni ei näitä entisiä luokkatovereitaan tervehdi – eivätkä he häntä.

    Eli: kiusaamisesta voidaan selvitä yhdessä tai poistamalla se yksi ratkaiseva kiusaaja, joka saattaa olla joku muu kuin se porukan äänekkäin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista / Pakollisissa kentissä on * merkki

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>