Paha Koulu

0

Kiusaamismyytit palasiksi 2

Lisäsin tämän aluksi ”kiusaamismyytit palasiksi”-artikkeliin, mutta tästä tulikin niin pitkä, että päätin tehdä tästä aivan oman artikkelin.

”Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan koululuokan hierarkkisuus on yhteydessä aggressiivisuuden esiintymiseen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hierarkkisissa luokissa esiintyy paljon kiusaamista. Kiusaaminen on jatkuvaa aggressiivista käytöstä.

Hierarkkisessa luokassa valta keskittyy harvoille, ja siellä vallitsee nokkimisjärjestys. Aiemmin hierarkioita on pidetty välttämättöminä ja vuorovaikutusta edistävinä, kun jokainen tietää luokassa oman paikkansa.”

 

Ensimmäisenä huomaan, että termi ”jatkuva agresiivinen käytös” on vähän harhaanjohtava, vaikka sen onkin periaatteessa oikein. Sana ”agresiivisuus” luo kuitenkin helposti mielikuvan kiusaajista räyhäävinä pääkallopaitaisina koviksina, mitä kiusaajat eivät kuitenkaan usein ole.

Toisena sitten tämä

  ”Hierarkkisessa luokassa valta keskittyy harvoille, ja siellä vallitsee nokkimisjärjestys. Aiemmin hierarkioita on pidetty välttämättöminä ja vuorovaikutusta edistävinä, kun jokainen tietää luokassa oman paikkansa.”.

Kaikissa ryhmissä muodostuu aina oma hierarkiansa. Joissain ryhmissä se on jyrkkä, ja joissain taas erot ovat pienemmät, mutta jonkinnäköinen hierarkia muodostuu aina. Ryhmissä joissa hierarkia on ”jyrkkä”, eli ero suosituimman, ja epäsuosituimman välillä on suurempi, todennäköisyys kiusaamiseen on suurempi, kuin ryhmissä, joissa ero on pienempi. Koululuokat ovat lähes poikkeuksetta aina edellistä. Miksikö? Koska luokkalaisiaan ei voi valita. Suuri määrä erilaisia lapsia. Heitä ei usein yhdistä muu, kuin asuinpaikka. Jonkinlainen suosituimmuusjärjestys tapahtuu aina. Jokaisessa ryhmässä siis vallitseen jonkinlainen ”nokkimisjärjestys”.

Sen lisäksi huomautan, että valta ei oikeastaan keskity harvoille (statusjärjestys ei tarkoita diktatuuria). Suosituilla on enemmän vaikutusvaltaa, tietysti, mutta suosituksi ”tullaan valituksi”, ei synnytä. Suosio ei ole mikään kruunu, mikä tekee suositusta ehdottoman yksinvaltiaan, eikä se tipu taivaalta. Suosio on sitä, että siitä ihmisestä pidetään yleisesti. Luokan suosituin onkin yleensä se ”kaikkien kaveri”. Suositut edustavat sitä, mitä ryhmässä pidetään oikeana. Jos suositut tekevät jotain, mistä muut eivät pidä, hänen statuksensa laskee. Suosittu ei ole sama, kuin diktaattori.

Kuitenkaan se, että jonkinlainen arvojärjestys muodostuu aina, ei tarkoita sitä, että asia on hyvä, tai oikein. Olisi hienoa, jos kuvitelma luokasta (tai oikeastaan muustakaan ryhmästä) jossa kaikki olisivat kavereita, ja täysin yhtä pidettyjä, pitäisi paikkansa, mutta valitettavasti se ei vain toteudu.

”Suosittujen kiusaajien toimintaa on huomattavasti vaikeampi muuttaa. Kiusaaminen on suosituille kiusaajille palkitsevaa, …”

Kiusaaja on aina suositumpi kuin kiusattu. Suositun kiusaajan erottaminen artikkelissa ”omaan ryhmäänsä” onkin siksi melkoisen kummalista. Yritetäänkö tässä siis pitää elossa harhakäsitystä kiusaajasta sosiaalisesti taitamattomana räyhääjänä? Kiusaajien toimintaa on aina vaikea muutta, koska he ovat ryhmässä suosittuja, tai ainakin saavat siitä paljon suosiota.

”Vaikkeivät luokkakaverit pitäisikään erityisesti kiusaajista, he näkevät heidät suosittuina ja vaikutusvaltaisina.”

Suosio ei tipu taivaalta. Jos luokkakaverit näkevät kiusaajan suosittuna, se tarkoittaa sitä, että kiusaaja on suosittu, eli pidetty.

Lisäys 3.1.2015

Claire Garandeau Turun yliopistosta havaitsi kiusaajien olevan suosittuja erityisesti hierarkkisissa ryhmissä, ja vähiten heistä pidetään ryhmissä, joissa on korkea koulumenestys.

Kaikissa ryhmissä muodostuu aina oma hierarkiansa.

Kiusaaja on edelleenkin aina suositumpi, kuin kiusattu, siksi kiusaajat ovatkin yleensä nimenomaan suosittuja, koska suosituilla on enemmän valtaa kiusata. Sillä, kuinka pidetty kiusaaja on ei ole myöskään mitään tekemistä koulumenestyksen kanssa. Jos tässä tutkimuksessa on käytetty perinteistä kyselytutkimusta, niin todennäköisesti hyvin koulussa menestyvät vastaavat tietysti olevansa kiusaamista vastaan ja, että he eivät pidä kiusaajista. Jos kysytään, niin lähestulkoon kukaan ei sano, että ovat kiusaamisen puolesta. Kiusaajastereotypia, ja muut virheelliset käsitykset kiusaamisesta aiheuttavat usein sen, etteivät oppilaat usein havaitse, että kyseessä olisi kiusaaja/kiusaamista, tai että he itse olisivat kiusanneet.

+Artikkelin kommentti nimimerkiltä Hierarkiasta

Höpö höpö. Kiusaajat perustavat luokkaan hierarkian, ei toisin päin. Heille on tärkeätä, että heitä pidetään kukkulan kuninkaana/kuningattarena.

Kiusaajat eivät perusta mitään hierarkiaa. Eli siis nimenomaan toisinpäin se menee, kuin nimim. Hierarkiasta kirjoittaa. Hierarkia muodostuu ryhmässä automaattisesti ja aina. Kiusaaminen on osa tätä hierarkiaa, ja osittain myös sen ylläpitoa. Kiusaamista voisi ajatella pikemminkin ylempiarvoisten ”rikkaiden” huvina, jonka uhrina ovat alempiarvoiset ”köyhät”. Koska uhrina on alempiarvoinen, toimintaa ei nähdä mitenkään vääränä. Tämä asetelmahan on jo toistunut läpi historian.

Tuossa kommentissa huomasin myös erästä yleistä stereotypiaa.  Kiusaaja esitetään vain jonakin narsistisena, epämääräisenä ja kaukaisena paholaisena. Kiusaajia ei  luokassa yleensä nähdä kuin hauskana kaverina, jolla on vaan niin hauskat jutut (”Mikko on homo”). Siksi toimintaa ei yleensä nähdä edes minkäänlaisena kiusaamisena. Tuollainen ajattelu vain vahvistaa kiusaajastereotypiaa, jollaisesta on kiusaamisen tunnistamisessa ja estämisessä vain haittaa.

 

(sitaatit:  http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288688384013.html )

-Admin3-

admin3 • 2015-01-01


Previous Post

Next Post

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista / Pakollisissa kentissä on * merkki

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>