Paha Koulu

11

Hui, koulukiusaajia!

Pyydän näin ensimmäisenä anteeksi, että otan tässä kiusaamismyyttihengessä ruodittavakseni myös tämän itse ylläpitämäni sivuston kommentteja. Noh, kaipa se on ihan hyvä, ettei tälläkään sivustolla olla aivan yksimielisiä. Tuleepahan ainakin jotakin keskustelua aikaan, eikä vain lammasmaista hymistelyä joka suunnasta.

Selasin läpi vanhoja artikkeleita ja niiden kommentteja, ja löysin erään kommentin johon minun oli tarkoitus vastata mutta olin unohtanut.

 Olen lukenut jostain, että kiusatuksi joutuvat useimmiten sellaiset lapset, jotka ovat empaattisia ja ikään kuin aidosti hyviä ystäviä. Kiusaajat kyllä vaistoavat, kuka on pehmeä ja keneen kiusaaminen jättää jäljen.

-Nimetön artikkelissa KiVa Kupla

”Kuka joutuu kiusatuksi” on yleinen keskustelunaihe kun yritetään vastustaa koulukiusaamista. Myös miksi-kysymys on todella yleinen miettimisenaihe. Keitä ovat kiusattu ja kiusaaja? Kiusattu käsitetään kiusaamisenvastaisessa keskustelussa usein sympaattiseksi ressukaksi, kun taas kiusaaja on raivonhallintaongelmainen kovis joka potkii vessanpöntöt hajalle ja pelottelee ekaluokkalaisia kun energiajuomien kittaukseltaan ja viritetyllä mopollaan ajelultansa ehtii. Mutta pieleen menee. Kiusaaja on pidetty. Ei niin pidetty kuin kaikkein suosituimmat, jotka ovatkin yleensä niitä ”kaikkien kavereita”, mutta tarpeeksi pidetty kuitenkin että kiusaaminen on mahdollista. Mutta tästä päästäänkin itse aiheeseen.

Nimetön kertoo kommentissaan näkemyksensä siitä, kuka joutuu kiusatuksi. Itse en ole lainkaan samaa mieltä. Kiusattu sympaattisena ressukkana-harha. ”kiusatuksi joutuvat useimmiten sellaiset lapset, jotka ovat empaattisia ja ikään kuin aidosti hyviä ystäviä. ” Tämä lause varmasti lämmittää monen mieltä, mutta virhe siinä on silti. On kyllä tietysti mukava ajatella, että ”oi kun kiva, että kiusaamisen syynä ei ollut se että olin muiden mielestä niin tyhmä ja ärsyttävä, vaan se että olen aidosti hyvä ystävä”, mutta kun kyseessä vain tuppaa olemaan juuri se, että käy tavalla tai toisella muiden hermoille. Eihän hyvää ystävää nyt kukaan kiusaa.

”Kiusaajat kyllä vaistoavat, kuka on pehmeä ja keneen kiusaaminen jättää jäljen.” Toinen asia sitten. Kiusaajan demonisointi. Kiusaaja ei ole demoni, ei aina, joskus mahdollisesti, huonon itsetunnon omaava uhri. Kiusaaja on ihminen. Tavallinen lapsi. En kuitenkaan yritä sanoa, että kiusaaminen on oikein. Tiedän kyllä  itse hyvin mitä on kun pelkää mennä kouluun. Kiusaaminen on asia, mitä vain tapahtuu vaikkei pitäis eikä saisi. Kiusaajan ylimääräinen demonisoiminen ei kuitenkaan edesauta kiusaamisen vastustamisessa, päinvastoin. Kiusaaja ei yleensä, poikkeuksiakin on, laskelmoi tarkkaan ”kuka on pehmeä ja keneen kiusaaminen jättää jäljen” . Useimmiten kiusattu vain on kiusaajan mielestä niin ärsyttävä, että tavallaan kuin ansaitsee kiusaajien ja muidenkin mielestä kaiken. Seurauksia harvemmin ajatellaan rehtorin puhuttelua pidemmälle. Eikä vahinko näy usein päällepäin. Kiusaajalle se oli vain yksi sana, läppä.

 

admin3 • 2015-01-31


Previous Post

Next Post

Comments

  1. Anonn 2015-02-28 - 23:57 Reply

    Omassa koulussani ja lähipiirissä ala-asteaikoina kiusatuiksi joutuneet eivät kyllä todellakaan olleet kovin mukavia saati hyvä kavereita. Pehmeydestäkin voi olla montaa mieltä, poikien kohdalla pehmeys (ts itkupilleys..) saattaa olla ihan yleinenkin kiusaamisen laukaisija, mutta tytöillä kiusaaminen yleensä lähtee siitä että ei osaa toimia siinä esiteinien sosiaalisessa spagetissa niinkuin ”kuuluu” tai sattuu ihan olemassaolollaan ärsyttämään jotain riittävän korkealla hierarkiassa olevaa tyttöä.

    Tytöt ihan oikeasti, konkreettisesti ja peittelemättä pelaavat sillä kuka on kenenkin kaveri ja jos joukon johtajanaaras ilmoittaa että henkilö X:n kaverit eivät sitten ole hänen kavereitaan niin harva lähtee asemaansa murentamaan hengailemalla neiti X kanssa. Ja jos koulun puolesta joutuu tekemisiin niin pitää vähintäänkin jälkikäteen kerätä kaikki X:n tekemät pikkuisetkin virheet joille sitten voidaan kimpassa nauraa ja tuntea sosiaalista yhteenkuuluvuutta tämän yhden kustannuksella. Mikään ei yhdistä niin hyvin kuin yhteinen vihollinen, ja neiti X:n peilataan kaikki se mitä ei itse koeta tai haluta olla.

    Kamalinta tässä on se ettei neiti X:ksi pääsemiseen edes vaadita välttämättä mitään muuta kuin se että kavereita ei lähtötilanteessa ole tarpeeksi esimerkiksi kouluvaihdon tai eri esikoulusta tulemisen takia.

  2. Maria 2015-03-08 - 23:03 Reply

    Itse kyllä näen että tuossa EI väitetä kiusattujen olevan ressukoita ja kiusaajien raggareita. Ihminen vaan useimmiten vaistoaa toisen ihmisen heikot kohdat ja käyttää niitä hyväkseen.

    • admin3 2015-03-11 - 15:12 Reply

      Tässä
      ”…kiusatuksi joutuvat useimmiten sellaiset lapset, jotka ovat empaattisia ja ikään kuin aidosti hyviä ystäviä. ”
      Kiusattu on inhottu. Vihattukin usein. Kiusattu ei ole yhtään sen ”aidompi ystävä” automaattisesti, kuin kukaan muukaan. Tämä väite luo harhan kiusatusta sympaattisena ja mukavana, mitä hän ei luokkalaistensa mielestä todellakaan ole. Menee samaan sarjaan, kuin kiusatun kuvaaminen ressukaksi. Lopputulos on sama. Todellista kiusattua ei eroteta, koska hän ei ole ollenkaan kuvatun kaltainen.

      Sitten se raggari.
      ”Kiusaajat kyllä vaistoavat, kuka on pehmeä ja keneen kiusaaminen jättää jäljen.”
      Tuossa annetaan ymmärtää kiusaajan laskelmoivan tarkkaan. Tietysti siihen ”oikeaan kohtaan” osuminen näkyy. Varsinaisestihan kiusaajat eivät asiaa laskelmoi tai kovin tietoisesti iske arkoihin paikkoihin. Poikkeuksia löytyy, mutta suurimmalle osalle kiusaaminen on leikkiä. Kiusaajakin on tavallinen lapsi.

  3. nimetön 2015-03-09 - 21:59 Reply

    Mietin vielä ja hm. Kenties sitten tuo – muistaakseni – psykologin lausunto ei perustunut tutkittuun tietoon. On väärin väittää, että kiusaajat kovin tietoisesti iskisivät arkoihin paikkoihin, mutta jotenkin vaistonvaraisesti kuitenkin valta-asemaansa pönkittävät kiusaajat osaavat kiusata juuri niin että Se satuttaa eli löytävät pehmeät kohdat ja ihmiset joita kiusaaminen satuttaa. En usko mihinkään yhteen totuuteen, kiusaajia ja kiusattuja on niin monenlaisia, mitään yhtä tyyppiä ei varmasti ole mutta olisin myös taipuvainen uskomaan siihen että joitain lainalaisuuksia on ja esimerkiksi kouluikäisenä kiusaaminen kohdistuu enemmän sosiaaliseen kanssakäymiseen ja siten kiusaaminen kohdistuu enemmän niihin, joita on helpompi satuttaa sillä alueella, ihmisiä, joille ystävyys merkitsee jotain. Työelämässä myöhemmin kiusaaminen kohdistuu toisen taitojen ja työnteon vähättelyyn. Mitään selkeää syytähän kiusaamiselle ei ole muuta kuin kiusaajan halu saada kiusaamalla valtaa- eri paikoissa ja eri ikäryhmissä valtaa halutaan yhteisöissä eri tavoin.

  4. admin2 2015-03-09 - 22:05 Reply

    Hyvin sanottu. Kiusaaminen ei noudata yhtä kaavaa, syitä on monia ja ne voivat mennä ristikkäin. Lainalaisuuksia on tärkeä kuitenkin yrittää löytää. Olisi edes jotain toivoa saada langan päästä kiinni.

  5. Nimetön 2015-03-30 - 20:01 Reply

    Hei! Voisin vielä kinastella tästä: mielestäni ihmisen kuvaaminen aidosti hyväksi ystäväksi ei millään muotoa missään tapauksessa tee kisatusta ressukkaa tai avutonta, sinisilmäistä tms sehän on hyvin laaja määritelmä ja voi pitää sisällään ihmisiä, jotka ovat hyvinkin sanavalmiita jne, ei sellainen ihminen ole automaattisesti kaikkien suosikki, koska saattaa olla rehellinen. Samoin ”arkaan paikkaan iskeminen” ei automaattisesti missään tapauksessa tarkoita että kiusaaja on kaikkien tuntema raggari, en ymmärrä, miten ne johtopäätökset voi vetää noista sanoista. Minusta vaan tuo psykologin lausunto oli mielenkiintoinen, siis suhteessa siihen, että koulussa kiusaaminen kohdistuu sosiaalisiin taitoihin ja muualla ja myöhemmin ehkä muuhun.

    • admin3 2015-03-31 - 17:59 Reply

      Siitä vaan kinastelemaan. Suosittelen lukemaan sen kohdan tekstistä, jossa sanoin kiusatun kuvaamisen hyväksi ystäväksi tarkoittaen hänen olevan avuton ressukka, kuten myös sen kohdan missä päättelin arkoihin paikkoihin iskemisen tarkoittavan kiusaajan olevan raggari.

      ”Kiusaaja ei yleensä, poikkeuksiakin on, laskelmoi tarkkaan ”kuka on pehmeä ja keneen kiusaaminen jättää jäljen” . Useimmiten kiusattu vain on kiusaajan mielestä niin ärsyttävä, että tavallaan kuin ansaitsee kiusaajien ja muidenkin mielestä kaiken. Seurauksia harvemmin ajatellaan rehtorin puhuttelua pidemmälle. ”

      ”Tietysti siihen ”oikeaan kohtaan” osuminen näkyy. Varsinaisestihan kiusaajat eivät asiaa laskelmoi tai kovin tietoisesti iske arkoihin paikkoihin. Poikkeuksia löytyy, mutta suurimmalle osalle kiusaaminen on leikkiä. Kiusaajakin on tavallinen lapsi.”

      Tässä sitten taas lainaan omaa tekstiäni, valitan. En ole sanonut tuon arkaan paikkaan osumisen tarkoittavan kiusaajan olevan raggari. Tekstin alussa taas mainitsin, että millä tavoin kiusattu ja kiusaaja esitetään usein.

      Olin esittänyt kommenttini tuohon kiusaajan osumiseen arkaan paikkaan melko huonosti ja epäselvästi. Kiusaajahan periaatteessa tietää, milloin osutaan arkaan paikkaa. Usein toiminnasta vain saa sen kuvan, että kiusaaja on automaattisesti läpipaha laskelmoiva narsistinen paskiainen. Lähestulkoon kaikenlaisia kiusaajia löytyy, myös edellämainittuja, mutta niillä ei saisi yleistää, vaikka se toki mukavaa onkin.

      Kun sanoin, ettei väite kiusatusta aitona ja hyvänä ystävänä ei tarkoittanut raukkamaisuutta. Väite vain on sinänsä absurdi, koska kiusatuksi joutuvat nimenomaan ne epäsuositut, eli ne joita kukaan ei halua kaveriksi. Miksi joku ei haluaisi ystäväkseen jotakin niin mahtavaa tyyppiä, kuin sitä joksi kiusattu kuvataan.

    • admin2 2015-03-30 - 22:31 Reply

      Tuo teksti ja sitä seuraava kommenttiketju ovat kyllä lukemisen arvoisia!

  6. highlight 2015-04-16 - 09:43 Reply

    Parin omakohtaisen kokemuksen perusteella, näin jälkikäteen, voisi sanoa, että kiusaaja ja kiusattu näyttivät kuuluvan molemmat samaan kastiin. Kumpikaan ei omannut riittäviä sosiaalisia taitoja, kummallakaan ei myöskään ollut empatiakykyä. Molemmat olivat kyllä ihan tavallisia lapsia ja sen verran nuoria (7-8v) että kiusaaminen lisääntyi kun oli huono päivä ja itseä kiukutti eli sen vain purki ulospäin.
    Totta on, että koulu on melko avuton näissä tapauksissa ja nämä kyseiset tilanteetkin ovat jatkuneet jo kolme-neljä vuotta ilman että tätä ollaan saatu pois kitkettyä koulun tai vanhempien toimesta. Tähän pitäisi olla parempia toimintatapoja, jotenkin kannatan tuota käytösnumeron tipauttamista ja ehkä luokan uusimista. Miksi esikouluun on helppo jättää vuodeksi opettelemaan sosiaalisia taitoja, muttei sitten ylemmillä luokilla. Sama sääntö pitäisi olla myös siellä.

    • admin3 2015-04-17 - 20:54 Reply

      Uskoisin, että tuossa tapauksessa sekä kiusaaja että kiusattu ovat suunnilleen samalla tasolla, hierarkian pohjalla. Siksi he saavat ns. ”tapella rauhassa” ilman kenenkään ”ylempiarvoisen” puuttumatta asiaan sen pahemmin. En tosin tapausta tunne, mutta näin kommentin perusteella arvioituna voisi olla niin.

      Sama sääntö pitäsi tosiaan olla ylemmilläkin luokilla. Ongelmaksi muodostuu toki, että millaisissa sosiaalisissa ongelmissa olisi perusteltua jättää luokalleen. Tosin kiusaaminen kuuluisi ehdottomasti perustelluksi syyksi luokalle jättämiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista / Pakollisissa kentissä on * merkki

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>