Paha Koulu

4

Entinen kiusaaja kertoo

Voin rehellisesti sanoa, että syyllistyin ala-asteella kiusaamiseen. Yläasteella sain tuntea kiusatuksi joutumisen omissa nahoissani ja voisi sanoa, että sen myötä kasvoin ihmisenä todella paljon.

Millainen kiusaaja sitten olin? Helvetin yksinäinen. Minulla oli kavereita joo, mutten osannut pitää ystävyyssuhteita yllä. Opin lukemaan 4-vuotiaana ja vasta kolmennella luokalla opin koulussa oikeasti jotain uutta. Olin lopettanut leikkimisen jo ennen ala-asteen alkua, joten kaikki ikätoverini tuntuivat lapsellisilta. Kaikki ystäväni olivat minua kaksi tai kolme vuotta vanhempia, eikä minulla ollut siis luokallani yhtään ystävää. Olin syvästi turhautunut. Lisäksi kärsin vaikeasti dissosiaatiohäiriöstä ja sydänviasta. Olin kuitenkin hyvin voimakas persoona ja hain huomiota niin opettajilta kuin muilta oppilailtakin eri tavoin. Varsinkin poikien kanssa olin yhtenään nokat vastakkain, yleensä aluksi fyysisesti, mutta monesti kieroilin opettajan johdolla välien selvittelyn omaksi edukseni.

Kolmannella luokalla eräs luokkalaiseni tyttö valehteli minulle jatkuvasti ja halusin jotenkin kostaa sen. Muutaman muun tytön kanssa aloimme piilotella tämän tavaroita ja ilkeilimme eri tavoin, minä tietysti pääosassa. Tyttö suljettiin kaiken ulkopuolelle. Tytön perhe muutti joskus viidennellä luokalla, mutta tyttö tuli vielä kanssamme leirikouluun jo muutettuaan muualle. Muistan, että vielä tuolloin leirikoulussa laitoimme tytön juomapulloon yskänlääkettä.

Yläasteen aloitin aivan toisella paikkakunnalla. Dissosiaatiohäiriöni oli muuttanut muotoaan niin, että tuosta ”kiusaajapersoonasta” olin päässyt kokonaan eroon. Olin yhä yksinäinen ja päädyin itse itseäni vanhemman tyttöporukan nälvimisen kohteeksi ja eristäydyin myös luokkakavereistani. Lukiossa olin vihdoin koulussa, missä ei ollut kiusaajia eikä kiusattuja.

Kukaan koulukiusaaja ei ole syntynyt pahaksi. Koulukiusaajat tarvitsevat apua, eivät rangaistuksia! Kiusaaminen jättää jälkiä myös kiusattuun, ainakin minuun jätti. Ja voin sanoa, että kaduin asiaa oikeasti jo kiusaamishetkellä tai pian sen jälkeen. Rehellisesti sanoen en ajatellut tekemisiäni lainkaan. Se vain tuotti jotain outoa mielihyvää siinä tilanteessa. En osannut kontrolloida. Ja tosiaan, kiusaaminen johtui dissosiaatiohäiriöstä (googlettakaa, jos ette tiedä) ja siihen liittyvistä eri persoonallisuuksista. Luulen, että mm. tämä on kiusaamisen taustalla oletettua useammin. Dissosiaatiohäiriööni ei kuulunut vain erilaisia persoonallisuuksia, vaan myös erilaisia harhoja ja pakko-oireita, joiden kanssa olin koko lapsuuteni aivan yksin.

JOKAINEN KIUSAAJA TIETÄÄ VARMASTI TEKEVÄNSÄ VÄÄRIN, MUTTA EI TIEDÄ, MIKSI TEKEE NIIN KUIN TEKEE!

-kiusaajatar-

admin2 • 2015-04-16


Previous Post

Next Post

Comments

  1. admin2 2015-04-17 - 13:23 Reply

    Kiitos tästä kirjoituksesta. Me tarvitsemme paljon kiusaajien näkökulmia asiaan. Kaikki, jotka jossain vaiheessa ovat tavalla tai toisella kiusanneet, voisivat viedä koko kiusaamiskeskustelua ratkaisevasti eteenpäin miettimällä ja kertomalla miksi asiat menivät niin kuin ne menivät. Ja etenkin miettimällä, olisiko joku asia tai toimenpide voinut muuttaa tilannetta silloin.

    Tämä on arvokasta tietoa. Näin voitte auttaa nykyisiä kiusattuja. Se on arvokkaampaa työtä kuin menneiden anteeksipyytely.

  2. Puolustaja 2015-04-17 - 14:36 Reply

    Itsekin sekä entisenä kiusattuna että kiusaajana vastaan. Juuri tuo, että tietää tekevänsä väärin mutta kontrolli ei pelaa, on tuttua jälkimmäisestä. Onneksi en pysynyt tuossa roolissa kuin joitakin kuukausia, mutta se jätti jälkensä vielä pahemmin kuin kiusatuksi joutuminen.

    Mutta väitteestäsi ”Koulukiusaajat tarvitsevat apua, eivät rangaistuksia!” on pakko olla eri mieltä. Se ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa – miksi rikolliset eivät tarvitsisi rangaistuksia? On tärkeää huomata, etteivät rangaistus ja apu ole toisiaan poissulkevia. Mielestäni koko Suomea (ja useita maita muutenkin) riivaa nimenomaan rikollisten yliymmärtäminen ja hyssyttely.

    • Numb 2015-04-17 - 21:23 Reply

      Jos rikollisuusyhteyttä halutaan välttämättä käyttää tässä kohtaa, on hyvä muistaa että rangaistusten ja niiden koventamisen teho rikollisuuden vähentämisessä ja etenkin ehkäisyssä on yllättävän vähäinen.

      • admin3 2015-04-20 - 17:13 Reply

        Rangaistus on tehoton, jos se on a) Liian kova, tai b) Liian löyhä. Rangaistuksia ei tietyn rajan yli kannata alkaa koventamaan, mutta tämänhetkiset rangaistukset kiusaamisesta ovat aivan naurettavan pieniä. Siksi kannatan rangaistusten koventamista.

        Ja lisäksi, kuten Puolustaja sanoi, rangaistus ei sulje pois avun mahdollisuutta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista / Pakollisissa kentissä on * merkki

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>