Paha Koulu

Comments

  1. yksi sivustaseuraaja 2015-04-19 - 14:40 Reply

    Tärkeintä olisi saada empatia juurrutetuiksi lapsiin, koska vaikka kuinka hoetaan että kiusaaminen on väärin, ei se merkitse mitään jos lapset eivät sitä tunnetasolla ymmärrä. Jos he kiusaavat vaikka tietävät että se on väärin, he eivät silloin ole ymmärtäneet sitä oikeasti vaan ainoastaan jonkinlaisena mantrana.

  2. Hanna 2015-04-19 - 17:22 Reply

    Hei! Minua häiritsee tässä keskustelussa se, että rangaistusta ja pelottelua pidetään parempina keinoina ehkäistä kiusaamista kuin keskustelua ja empatian opettamista. Kyllä vanhempien pitäisi kasvattaa lapset niin että he todella ymmärtävät että kiusaaminen on väärin, se on lähtökohta. Kosto ei ratkaise mitään. Tässä keskustelussa on paljon mustavalkoisuutta ja minusta tuntuu -argumentointia. Perusfiksu-käsite, parkkeeraamisen ja kiusaamisen rinnastaminen ja rangaistuksen pelon ihannointi ovat kaikki kovin mustavalkoista, silmä silmästä -ajattelua. Perusfiksut ihmiset ovat tehneet kaikki maailman hirmuteot, varsinaisia psykopaatteja on hyvin vähän. Ihminen kykenee pahaan, jollei kehitä empatiakykyään. Jos jättää kiusaamatta rangaistuksen pelon vuoksi se on aika ongelmallista, pitäisi jättää kiusaamatta, koska tietää sen aiheuttavan mittaamatonta vahinkoa toiselle ihmiselle.

    • admin2 2015-04-19 - 17:54 Reply

      Olen samaa mieltä päälinjoistasi, ilman muuta. Ihanteellisinta olisi, että jättäisi kiusaamatta nimenomaan oikeista syistä. Mutta jos jollekulle motiivi on se, ettei halua seuraamuksia, niin se on myös kotiin päin, koska hänkin jättää silloin kiusaamatta. Eli empatiakasvatus ja selkeät seuraamukset eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.

    • admin3 2015-04-19 - 18:19 Reply

      Ongelmallista on myös se, että näemmä se ”Ei saa kiusta, kun tulee paha mieli” ei ole toiminut. Valitettavasti myös moni ihminen jättää parkkeeraamatta väärin vain sakkolapun pelossa. Jos asiat toimisivat niin, että lähdetään opettamaan empatiaa ja sen selittämisen, että ”noin ja noin ei saa tehdä, kun siitä tulee paha mieli” riittäisi, niin ei lakejakaan tarvittaisi ollakaan.

      Me emme myöskään ihannoi rangaistuksen pelkoa noin mustavalkoisesti kuin annat ymmärtää. Se vain taitaa kuitenkin olla toimivanpaa, kuin tuo ehdottamasi empatian opetus, jota ollaan jo useampi kymmenen vuotta tuloksetta yritetty. Väärin parkkeerauksen ja kiusaamisen rinnastamisessa oli kyse siitä, että mitkä asiat ovat niitä lopullisia motiiveja sääntöjen noudattamiseen. Minä muuten oikein mielelläni matkustaisin, ja varmasti matkustaisinkin bussilla ostamatta lippua. Ja kyllä, minulle on opetettu empatiaa ja tiedän kyllä, että se olisi väärin. Siltikin ostan sen bussilipun suurinpana syynä liputta matkustamisesta tulevasta sakkolapusta. Myös rinnastus toimii siihen, että millaisena muut kiusaamisen näkevät. Kiusaaminen nähdään ”pikku juttuna” ja kivana läppänä johtuen kiusatun asemasta yhteisössä. Siihen ei asennekasvatus tehoa ja ongelmaa aletaankin ratkoa aivan väärästä päästä, jos aloitetaan luokkahierarkiasta, sillä hierarkia muodostuu aina.

      Jostakin kumman syystä moni tuntuu räjähtävän, kun puhutaan siitä, että kiusaamisesta pitäisi rankaista, mutta monikaan ei hiilly suomen lainsäädännöstä, jossa on säädetty rangaistus esimerkiksi monista toisia haittaavista asioista, vaikka kyllähän se nyt pitäisi itsekin osata!

  3. Hanna 2015-04-19 - 21:13 Reply

    No siihen, että aiheuttaisit muille ihmisille vahinkoa parkkeeraamalla väärin ja varastaisit toisilta veronmaksajilta matkustamalla liputta bussissa, jos suinkin voisit, en voi sanoa muuta kuin että et ehkä ole aivan sisäistänyt yhteiskunnan pelisääntöjä näiltä osin.

    • admin3 2015-04-20 - 17:44 Reply

      Tietysti liputta matkustamisesta tulisi huono omatunto. Kuitenkin, valitan, suurin syyni siihen, että kiltisti ostan aina bussilippuni on se, että siitä tulee sakko. Ja olen melko varma, etten ole Suomen ainoa ihminen, joka jättäisi välillä sen bussilipun maksamatta, jos asiasta ei sakotettaisi. Olen myös melko varma, että Admin2 ei ole myöskään Suomen ainoa ihminen, joka parkkeeraisi väärin jos sen jälkeen auton tuulilasissa ei komeilisi melko suurehko parkkisakko. Ja yhteiskunta muuten toimii niin, että on säännöt ja sääntöjen rikkomuksista seuraavat rangaistukset. Tältä osin olen sisäistänyt pelisäännöt mielestäni oikein hyvin ja eikös se pääasia ole kuitenkin se, että bussilippuni maksan?

      Sen lisäksi bussilippu- ja parkkisakkoesimerkissä tulee esille myös eräs samantyylinen seikka, kuin kiusaamisessakin. Varsinaisestihan se, että jätän muutaman euron bussilipun maksamatta, ei vie Suomen valtiota vararikkoon. Samoin kuin se, että jos yksi ihminen n.5,6 miljoonasta parkkeeraa väärin, ei laita koko valtota kaaokseen. Minusta ei tuntuisi niin pahalta varastaa valtiolta kaksi euroa, koska summa tuntuu niin pieneltä. Samoin kuin kiusaamisen yleinen ongelma on se, ettei se tunnu niin suurelta, koska ne ns. perusfiksut lapset eivät ole niitä, jotka hakkaavat luokkakaverinsa päätä naulakkoon. Bussilipun voisin kyllä varastaa, mutta naapuriani en kuitenkaan tappaisi, vaikka se ei laitonta olisikaan.

      No, jos olen sitten paatunut ja läpimätä, kun voisin vain melko pienellä omantunnon pistoksella matkustaa liputta bussissa, niin eikös se sakko juuri minunlaisilleni olekin? Ne, jotka hyvinä ja puhtoisina ihmisinä ostavat aina lippunsa, eivät tule koskaan sakkoa saamaankaan, minkä vuoksi sakko ei heitä tule koskaan koskettamaankaan. Samoin kuin kiusaamisesta rankaisemisessa ne lapset, jotka eivät tarvitse rangaistuksen pelkoa olematta kiusaamatta, eivät tule koskaan rangaistusta saamaan. Siksi en pidä sitä kovin hyvänä argumenttina, että jotkut voivat oppia ihan empatiaakin. Se rangaistushan on nimenomaan niille, joille se empatian opettaminen ei riitä.

      Ja käsi ylös muuten ne, joille ei ole kertaakaan käynyt mielen vieressäkään näpistää purkkaa kaupasta.

  4. admin2 2015-04-21 - 21:35 Reply

    Toivottavasti keskustelu ei jumitu erilaisten analogioiden vertailuun. Kaikissa esitetyissä on hyvät ja heikot puolensa.

  5. admin2 2015-04-21 - 21:58 Reply

    Ongelmallisinta vaikuttaa olevan se, että kiusaamisen motiiveja ja kiusaajia on niin erilaisia. Jos yritetään edes ajatusleikkinä miettiä mitä pitäisi tehdä koulukiusaamisen täydelliseksi lopettamiseksi, törmätään siihen, että joitakin kiusaajia hillitsevät toimet taas agitoivat toisia kiusaajia. Jos halutaan pelata varman päälle, eli että kiusaaminen varmasti ei ainakaan lisääntyisi, niin saattaa koko touhu jäädä niin laimeaksi, ettei kiusaaminen sen kummemmin vähenekään.

    Jokainen koulukiusaamistapaus pitäisi mallintaa erikseen, ottaen huomioon juuri kyseisen keissin taustatekijät, motiivit, lasten persoonallisuudet ja sosiaalisten suhteiden verkosto. Sen pohjalta voitaisiin miettiä täsmäkeinot juuri sillä hetkellä ja juuri kyseisille lapsille. Kyllä, tiedän, mahdottomaksi menee. Ei missään sellaiselle ole aikaa, taitoa eikä resursseja.

    Onko tämä loppujen lopuksi rahakysymys?

  6. pirjo 2015-05-07 - 23:12 Reply

    Analogioiden vertailu on ehkä turhaa ja pikkumaista. Sen sijaan mietin kuitenkin että empatiaa opetetaan väärin keinoin, väärällä tavalla ja väärillä motiiveilla, jos se ei millään onnistu. Eli näen KivaKoulun ideatasolla hyvänä mutta jokin mättää ja pahasti käytännön tasolla. Lapsella ei nähdä nykyisessä järjestelmässä mitään ihmisarvoa, jos kiusaajaa ja kiusaamisen sallinutta opettajaa ei pakoteta ymmärtämään sitä pahuutta mitä he ovat tehneet. Se on se kaikkein pahin rangaistus, josta he eivät koskaan selviä. Kiusattu voisi saada ihmisarvonsa takaisin jos näkisi syyllisten katuvan oikeasti ja kantavan syyllisyyden taakkaa todella eikä vain rangaistuksen pelosta.

  7. Toivoa on – onko? 2015-11-01 - 14:59 Reply

    Ensinnäkin kiitos tärkeästä sivustosta!
    Meillä juurikin menossa tilanne, että tyttöäni syytetään koulussa kiusaamisesta ilman, että taustoja on selvitetty. Yksi tyttö on syrjinyt häntä siitä lähtien, kun tyttöni siirtyi uuteen hoitopaikkaan. Otin asian jo päiväkodissakin esille hoitajien kanssa. Onneksi tytölläni on, ainakin tietojeni mukaan, ollut aina kavereita. Mutta tämä tilanne on jatkunut nyt neljättä vuotta, nousten aina välillä esille joko tyttöni tai hänen kavereiden puheissa. Olen mm. kuulut parilta tyttöni kaverilta, että syrjijä on kieltänyt tyttöjä kyläilemästä meillä, tai olemasta tyttöni kaveri. Tilanteen selvitys vielä kesken, mutta toivon todella, että koulussa osataan nostaa asian suhteen ns. kissa pöydälle ja tarkastella asiaa kokonaisuudessaan. Itse aion seistä sen takana, että asia varmasti saadaan ratkaistua, ja myös taustat aina selvitetään.

1 2

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista / Pakollisissa kentissä on * merkki

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>