Paha Koulu

19

Kiusaajan vanhemman puheenvuoro

 

Alakouluikäinen lapsemme on saanut koulukiusaajan leiman. Temperamenttisen ja tulisieluisen luonteensa vuoksi myös lastamme tahallisesti ärsytetään. Herääkin kysymys, kuka lopulta on kiusaaja ja kuka kiusattu? Kiusaamista emme hyväksy, mutta kiusaaminen ilmiönä on monimuotoinen ja vaatisi aina tarkkaa selvittelyä tilanteiden sekä tapahtumien kulusta oikeudenmukaisen ratkaisun saavuttamiseksi. Lapsemme koulu on kivakoulu, jossa ristiriitatilanteissa tulisi välejä selvitellä ns. kivakoulutiimissä. Kivakoulutiimin perustaminen tuntuu kuitenkin kivakoulussamme olevan varsin opettaja kohtainen. Kun naapuri luokassa tiimiin joutuu pienestäkin ristiriidasta, vierusluokassa ei tällaiseen ole opettaja halunnut / viitsinyt / katsonut tarvetta, vaikka tarvetta todella olisi. Näin on käynyt myös lapsemme tapauksessa, eli riitoja ja kaveruussuhteen vahvistamista ei ole käsitelty kivakoulun mukaisin keinoin ja rangaistuksin. Kiusaaminen jatkuu, eikä kivakoulu tällaisenaan ole toimiva. Keskustelua kiusaamisesta on kotona useasti käyty, mutta mielestäni ongelmaan tulisi konkreettisesti puuttua siellä, missä ongelmia ilmenee, eli koulussa.

Puollan pahakoulu- ajatuksen mukaista rangaistusten koventamista kiusaajille, mutta luokalle jääminen ei välttämättä palvele tarkoitusta. Kiusaaja on usein jopa ikätasoaan kypsempi, älyllisempi ja vaatii omaa älyllistä tasoaan vastaavaa eriytettyä motivoivaa opetusta / tehtäviä koulumotivaation ylläpitämiseksi. Kiusaaja saattaa kokea koulun tyhmäksi, helpoksi eikä haasteet vastaa hänen tasoaan. Tällöin kiusaaja turhautuu, joka näyttäytyy ikävänä, ei hyväksyttynä käyttäytymisen häiriönä. Luokalle jääminen pahimmillaan lisää turhautumista, eikä näin paranna, vaan jopa pahentaa kiusaamista sekä vähentää jo ennestään alhaista koulumotivaatiota.

Kiusattu voi myös olla ärsyttävä ja ärsyttää tiedostamatta tai jopa provosoida ympäristöään tahallisesi. Edelleen kiusaaminen ei ole hyväksyttyä, mutta kiusattu ei myöskään voi piiloutua provosoivan käytöksensä taakse, vaan tulisi myös osaltaan ymmärtää seuraamukset häneen kohdistuneesta kiusaamisesta.. Erityisen hankalaksi tilanne muuttuu, jos vanhemmat eivät näe kiusatun lapsensa provosoivaa käytöstä, vaan pitävät lastaan pulmusena. Vika on vaan yksiselitteisesti kiusaajassa.  Tärkeintä olisikin rehellisesti käsitellä asiaa molmman näkökulmasta ja kertoa sekä kiusatulle että kiusaajalle, mitkä ovat ne virheet omassa käytöksessään, joita pitäisi pystyä muuttamaan toisen ärsyttämisen ja kiusaamisen lakkaamiseksi.

Myös vanhemmat saattavat olla itse kiusaajia, vahvistaessaan omalle lapselleen tämän olevan ”pulmunen” ja kiusaajan yksipuolinen ”pahapoika” ja ”hirviö”. Vanhemmat ryhtyvät myös kiusaajiksi itse silloin, jos he julkisesti herjaavat, nimittelevät ja lietsovat pelkoa sekä hätäännystä kiusaajaa kohtaan lapselleen sekä luokan muille vanhemmille. Kiusaamista on myös kieltäytyä vaativista toimenpiteistä lasten (kiusattu-kiusaaja) välillä, vedoten siihen, että lapsi pelkää liiaksi kiusaajaansa ja tämän vanhempiaan, eikä siksi uskalla kohdata kotona tai koulussa välien selvittämiseksi. Lapsemme kohdalla olemme törmänneet tällaiseen vanhempien kiusaamiseen, joka suorastaan estää tilanteen muutosta parempaan. Herää kysymys, miksi lapsi pelkää kiusaajan vanhempaa? Todella pelätessään vai jopa siksi, että joutuisi tunnustamaan vanhemmillensa jotain, jota ei ole tähän mennessä tunnustanut. Joutuisi rehellisesti kertomaan myös itse ärsyttävänsä, eikä näin olisikaan itse niin syytön pulmunen kuin vanhemmilleen on uskotellut.

Koulun pitää puuttua napakasti ja konkreettisesti kiusaamiseen. Selvittämällä tilanteet ja asettaa rangaistukset molemmille osapuolille.  Viedä tilanteet loppuun asti aina anteeksipyyntöä myöten. Tähän eivät kaikki opettajat ryhdy, vaan saattaavt olla tilanteihin väsyneitä ja jopa välinpitämättömiä ja antavat siten hiljaisen hyväksynnän kiusaamiselle. Riitapukareiden kaveruussuhteiden vahvistamiseksi keinona voisi olla myös yhteisen ongelmaratkaisun asettaminen (papereiden lajittelu, varaston siivoaminen, tarinan kirjoittaminen, jonkun muun miellyttävän asian ratkaiseminen…). Koulupoliisin vierailu luokissa, kertoen kiusaamisen olevan vakava ja rangaistava teko tms. Eristäytyminen luokasta yksin tai johonkin muuhun luokkaan voisi myös palvella paremmin luokalle jättämisen sijaan. Kiusaamiseen on joka tapauksessa napakasti puututtava eikä mitään osapuolta tule käsitellä silkkihansikkain ja seuraamusten on oltava selkeät.

 

-Katja-

-editoitu kirjoittajan pyynnöstä 22.4.-

admin2 • 2015-04-17


Previous Post

Next Post

Comments

  1. admin2 2015-04-17 - 13:28 Reply

    Kiitos Katja kirjoituksestasi! Kiusaajan vanhempien näkökulmaa ja kokemuksia tarvitaan todella paljon asioiden ymmärtämiseksi.

  2. Pettynyt äiti 2015-04-18 - 11:48 Reply

    Lapseni koulussa kiusaamiseen pyrittiin puuttumaan. Ongelmana vaan oli se, että kiusattu varsinkin kiusaajan näkökulmasta toimikin kiusaajana. Kiusaaja oli se, joka reagoi siihen, että hänet toistuvasti jätettiin ja jätetään ryhmän ulkopuolelle. Ulkopuolelle jättämiseen hän reagoi kahdessa tilanteessa väärin. Nämä tilanteet käsiteltiin kivatiimissä, jossa lasta uhkailtiin arvosanojen laskemisella. Mielestäni tällä toiminnalla kivatiimi ainoastaan osoitti oppilaille, että ryhmästä eristäminen on sallittua, siihen reagoiminen ei. Lisäksi oppilaat eivät välttämättä näkyvästi syrji lastani koulupäivän aikana, mutta sen jälkeen kukaan ei halua olla hänen kanssaan.

    Mielestäni kiusaamiseen tulee puuttua johdonmukaisesti. Ennen puuttumista on kuitenkin selvitettävä tilanne ja tähän ei taida koulujen resurssit riittää.

    Tämä puuttuminen reagointiin aiheutti lapseni sairastumisen ja erittäin voimakkaan katkeruuden koulua kohtaan. Itse en tiedä, millä tämän umpisolmun saa purettua, varsinkin kun eristäminen alkaa vasta koulupäivän päätyttyä, ja tästä johtuen koulu nostaa kädet pystyyn.

    • Äiti Espoosta 2015-04-20 - 10:36 Reply

      Pettyneelle äidille:
      Jatkuva ryhmän ulkopuolelle jättäminen on kiusaamista. Muutama reaktio ei sitä ole. Jos reaktio on esim. haukkumista tai tönimistä, nämä ovat tietenkin paheksuttavaa käyttäytymistä, mutta eivät yksittäisinä tekoina kiusaamista. Kiusaaminen on pitkäkestoista yhteen tiettyyn henkilöön kohdistuvaa psyykkistä, sosiaalista tai fyysistä pahan tekoa. Jos lapsesi koulu soveltaa KiVa-koulua, opettajat ja oppilashuoltoryhmä tietävät tämän. Jos eivät ymmärrä lukemaansa, etsi se kohta KiVa-materiaalista ja näytä heille. Sinun tehtäväsi äitinä on kertoa lapsesi kokonastilanne koulun edustajille. Sinuna varaisin ajan rehtorille ja lähettäisin hänelle ennen tapaamista Wilma-viestin, jossa kohteliaasti kuvaisin tilanteen lapsesi kannalta.

      Koulun ulkopuolinen aika ei tietenkään kuulu koulun vastuulle, mutta koulussaoloajan kaikkien on oltava kaikkien kanssa tasapuolisesti. Keksi lapsellesi jotakin tosi kivaa tekemistä koulun ulkopuolella, mieluiten sellaista, jossa saa pitkäaikaisia kavereita (joukkueliikunta, kuoro, partio, seurakunnan lasten- ja nuorten toiminta jne.).

  3. yksi pahakoululaisista 2015-04-19 - 21:27 Reply

    Heitän visaisen kysymyksen Katjalle. Otetaan kuvitteellinen esimerkki, jossa kiusaaja kiusaa neiti Y:tä ja neiti Y:n seurassa liikkuvia. Neiti Y joutuu kiusaamisen uhriksi joka päivä kouluaikana sekä sosiaalisessa mediassa kouluajan ulkopuolella. Neiti Y:tä on kiusattu aikaisemmin ja opettajat tai kiva-koulu ei ole korvaansa lotkauttanut asialle. Neiti Y ei luota opettajiin eikä heidän tapoihinsa toimia. Neiti Y:tä on kiusattu ko. lukuvuonna pari kuukautta. Neiti Y on väsynyt tilanteeseen. Eräänä päivänä Neiti Y kertoo vanhemmilleen tilanteen ja vanhemmat ottavat yhteyttä suoraan luokanvalvojaan. Luokanvalvoja ottaa neiti Y:n puhutteluun ottaa kiusaajien nimet ylös ja sanoo selvittävänsä asian. Neiti Y ei halua olla yhtään enempää tekemisissä kiusaajan kanssa kun on pakko. Neiti Y ja hänen vanhempansa siis kieltäytyvät tapaamasta kiusaajaa vanhempineen. Antaisitko todella kiusatulle rangaistuksen? Eikö neiti Y ole kärsinyt jo tarpeeksi koulun tilanteesta? Lähettäisitkö todella heidät kahdestaan esim. siivoamaan varastoa? Minä tämän henkisesti kiusatulle raskaan kiusaamisen selvittely rulianssin kokeneena en lähettäisi neiti Y:tä yhtään mihinkään kahdestaan kiusatun kanssa. Heitän kaikille vielä yhden pähkinän purtavaksi. Entä jos neiti Y hermostuu kiusaamiseen ja sanoo kerran takaisin tälle kiusaajalle. Kiusaaja vetää asian omalle opettajalleen ja yhtäkkiä ollaan selvittämässä kun neiti Y haukkuu kiusaajaa. Roolit käännetään selvittelyssä väärinpäin ja yleensä neiti Y saa rangaistuksen kiusaamisesta, mutta kiusaaja jatkaa rellestämistään. Mitä itse opettajana/muuna koulun aikuisen a tekisitte ko. tilanteessa? Olen kohdannut monia tilanteita jossa opettajat/muut aikuiset eivät näe metsää puilta ja eivät selvitä miksi tämä neiti Y haukkui kiusaajan.

  4. MM 2015-04-23 - 15:04 Reply

    Tyypillinen koulukiusaajan vanhempi! Aletaankin kääntämään juttua niinpäin että syy onkin kiusatussa. Kukaan ei ansaitse tulla kiusatuksi! Ihmiset toki ovat erilaisia mutta kukaan ei taatusti ansaitse kiusatun osaa.
    Ja nyt puhun systemaattisesta kiusaamisesta. Tällaisen toiminnan kohteeksi joutui poikamme yläasteen 7. luokalla. Kyseinen kiusaaja oli harrastanut samaa toimintaa (nimittelyä, tönimistä) jo ala-asteella, kohde oli silloin eri. Olikohan poikamme siis itse syyllinen tähän kiusatuksi joutumiseen? Ei todellakaan vaan kiusaaja on omaa itsetuntoaan pönkittävä raukka, joka yrittää loistaa luokkakavereiden edessä tällä kiusaamistoiminnalla. Ja jos kyseisen pojan vanhempia olisi kiinnostanut lopettaa kiusaaminen alkuunsa, jo ala-asteella, niin sehän olisi loppunut. Sen verran tunnen pojan vanhempia että äitinsä sanoi ottavansa pojan puhutteluun, isällään on asiaan hälläväliä asenne. Ja eiköhän se isän asenne tartu myös poikaan!!!?
    Sanoisinpa että monella kiusaajalla on psykopaatin piirteitä (itsekeskeskeisyys, empatiakyvyn ja syyllisyydentunnon puute)
    Tosiasia on että kiusaajan kotona on yleensä hälläväliä asenne, vähätellään lapsen tekosia ja haukutaan koulua ja opettajia jolloin lapsi oppii saman asenteen. Kusipäisillä lapsilla on kusipäiset vanhemmat, ja tämä on tosiasia.

    Empatiaa pitää lapselle opettaa, pienestä pitäen.
    Juuri nämä hiekkalaatikolla rellestävät pikkuhirviöt, joiden äidit vaan katsovat pikkapaholaisensa touhuja läpi sormien, ovat niitä tulevaisuuden koulukiusaajia. Heille ei kukaan opeta empatiaa ja toisten huomioon ottamista.

  5. Tania K 2015-04-23 - 19:56 Reply

    Katja, luin kirjoituksesi ja moni asia siinä sai miettimään, että todellako ajattelet niin kuin kirjoitat. Ei ole hyvä, mikäli lapsesi on ”nimetty” kiusaajaksi ilman syytä, mutta mikäli hän on kiusannut toisia, niin asiahan pitää hyväksyä. Mutta tarkemmin taustoja tietämättä, ei siitä sen enempää.

    Seuraava kommenttisi tosin ”särähti” ja oli oikeastaan se, mikä sai minut todella miettimään tätä viestiä ja kirjoittajaa sen takana, koska se ei sovi ainakaan minun ajatusmaailmaan ollenkaan. Eli kirjoitit;

    ”Kiusattu voi myös olla ärsyttävä ja ärsyttää tiedostamatta tai jopa provosoida ympäristöään tahallisesi.”

    Mikäli lapsi (tai jopa aikuinen) käyttäytyy ärsyttävästi tai provosoivasti tai jopa tiedostomattomasti ärsyttävästi( mitä tuo sitten mielestäsi tarkoittaakaan), oikeuttaako se kiusaamaan? Mielestäni ei!

    Kyllähän jokaisen meidän pitäisi aikuisena se lapsille opettaa, että maailmassa on erilaisia ihmisiä, toisien kanssa tulee toimeen toisien ei. Siltikään ketään ei ole oikeutta kiusata, vaikka toinen on ärsyttävä. Asiat hoidetaan siinä tapauksessa mielestäni aivan muulla tavalla kuin kiusaamalla. Ja ne muutkan tavat eivät ole lyömistä, halveksuntaa tai lapsien tapauksessa leikistä pois jättämistä…Eli suvaitsevaisuus ja kunnioitus toisia kohtaan voisi viedä aika pitkälle.

    Oli viestissäsi myös toinen asia mikä ihmetytti suuresti, eli miksi mielestäsi kiusatun täytyisi saada rangaistus käytöksestään? Mitä kiusattu on tehnyt väärin, tai miksi kiusatun tulisi pyytää anteeksi kiusaajaltaan?

    Mikäli teidän tapauksessanne kiusatun vanhemmat kieltäytyvät selvittämästä asiaa, ei sekään ole toki oikein. Mutta mietin, että onko kyse ensimmäisestä tapaamisesta kiusatun ja hänen vanhempien kanssa vai onko tapaamisia järjestetty ennen tätä kieltäytymistä?

    Kiitos kuitenkin kirjoituksesta, uskon että se herättää keskustelua suuntaan jos toiseen.

  6. Katja 2015-04-24 - 11:05 Reply

    Kiitos monipuolisesta palautteesta ja keskustelusta kirjoitukseni pohjalta.
    Artikkelini tarkoitus ei ollut vierittää syitä kiusatun niskaan, eikä laistaa rankaisematta kiusaajaa. Lähtökohta ja itseisarvo on, ettei ketään ihmistä saa vahingoittaa eikä loukata, vaan jokainen ihminen on vastaanotettava ja ihmistä on kunnioitettava sellaisenaan. Mutta myös kiusaamisessa, kuin monessa muussakin asiassa on aina se kääntöpuoli, eikä maailma tässäkään asiassa ole niin mustavalkoinen kuin usein halutaan nähdä.
    Kiusatun lapsen provokatiivisella käytöksellä tarkoitan esimerkiksi tilannetta, jossa lapsi tahallisesti muita ärsyttääkseen esimerkiksi piereskelee kesken tunnin tai jopa suoraan kavereiden nenään. Tästä käytöksestä johtuen ”kiusattu” on saanut luokassa nimen ”Pierupetteri”. Nimittely on toki kiusaamista, joka ei ole oikein ja johon aikuisen taholla tulee puuttua. Oikein ei myöskään ole se, että kiusatun vanhemmat kieltävät eivätkä tunnista tai tunnusta lapsensa vääränlaista toimintaa. Syyt pilkkaamiseen nähdään itsensä ulkopuolella eli luokan muissa lapsissa, kiusaajissa. Mielestäni myös kiusatulle on pystyttävä rehellisesti viestittämään miten omalla toiminnallaan varmasti saa nimittelyä osakseen, aikaan kaaosta ja epäjärjestystä ”haisevassa” luokkahuoneessa.
    Lisäksi olemme itse ja useiden vanhempien kanssa keskustellessa törmänneet ongelmaan, jossa avoimen tunnustamisen jälkeen ”lapsemme on syyllistynyt kiusaamiseen”, on koulun tai opettajan toimesta joutunut syytetyksi kiusaamisesta, vaikka syy on ollut vastakkaisessa osapuolessa tai lapsemme ei varsinaisesti ole liittynyt edes ko. tapaukseen. Ajatus” lapsi kiusasi eilen, hän kiusasi varmasti tänäänkin” -ajattelu on petoksellista, mutta ratkaisuna kiireiselle opettajalle helppo. ”Likakaivon” ja ”syntipukin” asemaan joutuessaan, jopa luokan muut lapset ryhtyvät toimimaan opettajan esimerkin mukaisesti. Aikuisen vastuu on suuri. 10- vuotiaan lapsen vielä harjoitellessa sosiaalisia taitojaan, on suorastaan edesvastuutonta aikuisen taholta jättää ristiriitatilanteita selvittämättä. Tällaisenaan toiminta ei auta lasta pääsemään irti ei- toivotusta käyttäytymisestään, vaan pahimmillaan epäoikeudenmukaisuus nostattaa vihaa ja turhautumista ja tilanne pahenee. Oikeudenmukaiseen ratkaisuun päästäkseen tulisi ristiriidat voida selvittää jokaisen lapsen näkökulmasta ennen kuin ”tuomiot” lapsille lankeaa.
    Jokainen lapsi vastaa omista teoistaan ja jokainen vanhempi omasta lapsestaan. Niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta valitettavasti on myös niitä vanhempia, jotka sulkevat silmänsä ja suorastaan kieltävät oman ”pulmusensa” toimineen väärin. Tällaisenaan vanhempien, koulun ja opettajien toiminta ei eettisesti eikä moraalisesti palvele tilannetta.

  7. Äiti Espoosta 2015-04-24 - 15:42 Reply

    En aivan ymmärrä Katjan pointtia. Onko pointti se, että koulu ei ymmärrä oikein hänen lapsensa temperamenttia ja siksi lapsi on saanut kiusaajan leiman? Jos asia on näin, Katjan kannattaa mielestäni keskustella asiasta luokanopettajan ja mahdollisesti koko oppilashuoltoryhmän kanssa. Kysymys on silloin ”kuinka tätä lasta voidaan koulussa tukea niin, että kiusaajan leima saadaan muutettua positiivisemmaksi käsitykseksi lapsesta”.

    On kuitenkin erikoista väittää, että kiusaajat ovat lahjakkaita ja älyllisiä ja että heidän mahdollinen häiriökäyttäytyminen johtuisi turhautumisesta liian helppoon koulutyöhön. Tosiasia on se, että moraalisesti hyvin kasvatettu, hyvinvoiva ja empaattinen ”nero” ei kiusaa muita. Kiusaaminen ei ole seurausta kiusaajan tai kiusatun älykkyydestä eikä sen puutteesta. Hyvin kasvatettu ja hyvin voiva lapsi tai nuori saattaa kiusata satunnaisesti, mutta hän lopettaa kiusaamisen, kun hänen kanssaan asiasta keskustellaan ja hänelle kerrotaan, ettei hänen käytöstään hyväksytä. Kielloista huolimatta kiusaamista jatkava lapsi tai nuori ei voi hyvin.

    On hämmentävää, kuinka Katja kaataa syyn yksioikoisesti kiusatun ja tämän vanhempien niskaan. Ensinnäkin, suurin osa kiusatuista ei ole ärsyttäviä. Siksi toiseksi ärsyttävyys on enemmän jonkun muun kokemus henkilöstä kuin tosiasiallinen piirre jossain henkilössä. Eikä ärsyttävyys siksi toiseksi oikeuta kiusaamista.

    Olen lähtökohtaisesti samaa mieltä siitä, että on kiusaajan ja kiusatun on hyvä tavata vanhempineen. Toisaalta, jos kiusattu pelkää kiusaajaa todella paljon, voivat myös vanhemmat tavata ilman lapsia. Lähtökohta on joka tapauksessa se, että kiusaaminen pitää lopettaa, vaikka kiusattu vanhempineen ei haluaisikaan tavata. Voin kokemuksesta myös kertoa, että on olemassa liian paljon kiusaajien vanhempia, jotka ovat vihaisia, aggressiivisia ja yhteistyöhaluttomia. Sellaisten aikuisten tapaaminen on kiusatulle hyvin pelottavaa ja jopa traumaattista. Voihan olla, että lapsesi kiusaama oppilas on jo aikaisemmin joutunut kohtaamaan tuollaisten aikuisten asenteet ja vihan.

    Mielestäni riitapukarit voi hyvinkin laittaa yhdessä ”lajittelemaan papereita”. Kun taas kiusaaminen on pitkittynyt, ei kyse ole enää tasavertaisista riitapukareista. Silloin ”kaveruussuhteiden vahvistaminen” pakottamalla kiusattu tekemään kiusaajan kanssa jotakin yhdessä, ei ole järkevää. Yhteinen tekeminen on mahdollista sitten, kun kiusaaminen on todistetusti loppunut ja osapuolet voivat taas luottaa toisiinsa.

    Mitä törkeämpää ja pitkäkestoisempaa kiusaaminen on, sitä vähemmän sen syitä ja seuraamuksia voi kaataa kiusatun niskaan. Luokalle jättäminen ei minustakaan kuulosta parhaalta ratkaisulta, mutta kaipa sitäkin on syytä harkita, jos muu ei auta. Ennen luokka-asteen kertaamista, kannattaa kuitenkin kokeilla muuta: esim. keskustelu, puhuttelu, jälki-istunto, perheiden välinen tapaaminen, erityisopetukseen siirtäminen integroituna tavalliseen luokkaan, rinnakkaisluokalle siirto, lastensuojeluilmoitus, siirto toiseen kouluun, siirto erityisluokalle/-kouluun. Kevyet toimenpiteet tietenkin ensin, mutta kiusaamisen pitkittyessä kiusaajaan saamien seuraamuksien tulee olla järeämpiä.

    • admin3 2015-04-24 - 18:45 Reply

      Olen kyllä sitä mieltä, että suurin osa kiusatuista on ärsyttäviä. Tai no, ärsyttävyyshän ei ole ns. kiveenhakattu piirre, mutta yleisellä mittapuulla kiusattu on yleensä ärsyttävä. Siksihän sitä onkin niin hauska kiusata. Kuitenkaanhan vaikka olisi ärsyttävä, ei oikeuta kiusaamiseen. Tietysti, jos kiusattu selkeästi provosoi muita kiusaamiseen, voisi asian selvittäjä hänelle siitä huomauttaa. Kuitenkaan raja siinä, mikä käytös on ns. väärin provosoivaa ja on aiheellista huomauttaa ja mistä ei, on hieman vaikea määritellä.

      Luokalle jättämistä kannatan itse siksi, ettei nykyiset keinot näytä auttavan löyhyytensä ja epäselkeytensä vuoksi. Kuitenkaan se ei tarkoittaisi sitä, että yhtäkkiä täysin ilman varoitusta jätetään luokalleen. Luokalle jättämistä ennen voisi olla lievempi rangaistus (kiusaamisen vakavuudesta ja kestosta riippuen) ja varoitus sekä oppilaalle, että oppilaan huoltajille. Myöskin sääntö olisi kaikille selkeästi kerrottu. Tuo ”kokeillaan muuta” ei minusta kuulosta oikein hyvältä. Pitäisi olla selkeästi porrastetut seuraamukset, sillä kokeilemalla juttu helposti lähtee venymään.

  8. osolemio 2015-04-24 - 19:52 Reply

    Adm 3lle. ”Suurin osa kiusatuista on ärsyttäviä”. Tarkoitatko sinun tuntemistasi, kuultujen kertomuksien perusteella vai mutu pohjalta arvioituna. Minusta tuntuu että on paljon ihmisiä joille ärsyttävän ihmisen mitta täyttyy jo ihan sillä että toinen on olemassa siinä vaikkapa puolen metrin päässä. Eli kyllä yksi apu kiusaamisen pienentämiseen on kasvattaa hyväksymään erilaisuutta, jolla en tarkoita sitä että täytyy sietää loukkaavaa ”erilaista” käytöstä vaan että kenenkään ei tarvitse sietää sitä että kiusataan, koska jonkun mielestä on ärsyttävää vaikkapa koska on hymy tai itku herkässä, pukeutuu omalla tavallaan, viittaa tunnilla ahkerasti oppimisen ilosta, on puhelias, ei juo kaljaa, ei innostu tupakasta tai peräti on kiinnostunut vääristä asioista esim. hengellisyydestä, klassisesta musiikista, kierrätyksestä tai vaikkapa eläinsuojelusta.

    • admin3 2015-04-25 - 10:30 Reply

      Tarkoitan sitä, että useimmat kiusatut ovat muiden mielestä ärsyttäviä ( yleisesti ärsyttäviä suurimman osan mielestä). Se onkin niitä syitä, miksi voidaan kiusata ilman, että tunnetaan sen suurempaa syyllisyyttä asiasta ”Kun se nyt on tuommoinen”. Ja tarkoitan sekä tuntemieni, että kuultujen perusteella. Eikä tietenkään tarvitse kenenkään sietää kiusaamista. Tarkoitin kommentillani lähinnä sitä, ettei se erilaisuus ole aina niin positiivisen kuuloista, kuin usein annetaan ymmärtää. Ja on myös hankala vetää rajaa sen loukkaavan erilaisen käytöksen ja loukkaamatoman- välille. Kysymyshän kuuluu, että mitä pitäisi tehdä, jos kiusattu ”tahallaan (tai tahattomastikin) provossoi” muita kiusaamaan. Erilaisuuden hyväksyminen on yksi asia. Tosin se on niitä asioita, joista aikuiset itsekin voisivat aloittaa, ennen kuin lähtevät sitä lapsilta vaatimaan.

  9. osolemio 2015-04-25 - 14:46 Reply

    Erilaisuus ei olekaan arvioitavissa absoluuttisella mittarilla pos-neg. Erilaisia olemme kaikki suhteessa johonkin. Jotenkin näen kiusaamisen diskursissa menevän helposti käsitteet, käsitykset, lähtökohdat ja muu sellainen sillä tapaa sekaisin kuten erään sivustollenne artikkelin huomiossa on mainittu: Sosiaalisen arvostuksen hierarkia sekoitetaan ihmisyyden ja eettisen arvohierarkian kanssa. Ja siitä juuri saa alkunsa adm 3 esille tuoma asenne kiusattua kohtaan. Näkisin vielä eri käsittelyn vaativan provosoiminen-provosoituminen -ilmiö. Sehän on vanha selitysmalli kaikenlaisessa väärinkäytöksessä kun vastuu halutaan siirtää pois itsestään: enhän minä muuten mutta kun tuo .

  10. admin2 2015-04-25 - 16:30 Reply

    Katjan aloittamasta keskustelusta on versonnut tärkeitä pointteja.
    Ylläolevassa kommentissa viitattiin tähän artikkeliin:

    http://pahakoulu.fi/2015/04/18/tassa-olemme-suomalaisen-sosiaalishierarkisen-peilaamisen-ytimessa/

    Sosiaalishierarkinen asema kävelee ihmisoikeuksien yli.

1 2

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista / Pakollisissa kentissä on * merkki

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>